Sattuma ja auttamisen halu saivat kasvatustieteen professori Juha Suorannan ryhtymään viime keväänä erikoiseen hankkeeseen: hän piilotti ja auttoi 17-vuotiasta afganistanilaispakolasta, jota uhkasi palauttaminen Kreikkaan surkeisiin oloihin. Suoranta kertoo kokemuksestaan maanantaina julkistetussa Piilottajan päiväkirjassaan (Like, into-pamfletti).
Kaikki alkoi nuorukaisen tilanteesta kertoneesta sähköpostiviestistä, jonka Suoranta sai Yhdysvalloista entisen oppilaansa kautta. Hän ryhtyi ottamaan asiasta selvää ja soittelemaan eri tahoille.
Aikaa karkotukseen oli vain kaksi päivää eikä kukaan pystynyt tekemään mitään niin lyhyellä varoitusajalla. Lopulta Suoranta soitti pojalle ja tarjoutui auttamaan, mikäli tämä haluaisi jäädä Suomeen,
– Tilanne ei ollut hänellekään helppo. Hänen piti päättää, luottaako soittajaan. Olisinhan saattanut olla ihmiskauppias tai poliisi. Hän kuitenkin otti riskin ja lähti Tampereelle, Suoranta kertoo.
Pienestä kiinni
Piilottaminen ja apu tuottivat moninaisten käänteiden jälkeen ainakin jonkinlaista tulosta. Ashraf Sahilin palauttamisen täytäntöönpano pysäytettiin, hänen turvapaikkahakemuksensa päätettiin käsitellä Suomessa ja hän sai opiskelupaikan.
Täytäntöönpanokiellon jatkaminen oli kiinni hyvin pienestä: Ashrafin alaikäiseksi todistanut dokumentti oli jäänyt Turun poliisille eikä päätynyt Maahanmuuttovirastolle. Suoranta sai sen järjestettyä oikeaan paikkaan.
– Opin, että Suomessa on vaikea elää ilman suomalaista henkilötunnusta. Oli erikoista, että jouduin turvaamaan Ashrafia suomalaisilta viranomaisilta.
Tällä hetkellä Ashraf Sahilin elämä näyttää Suorannan mukaan olevan hyvällä mallilla.
Teoriasta käytäntöön
Suoranta sanoo haluavansa herättää pamfletillaan moraalista keskustelua. Hän sanoo oppineensa prosessissa käytännön kansalaistoimintaa ja vapaaehtoistyön merkitystä.
– Pelkästään lukemalla tai kirjoittamalla ei opi tällaisia asioita. Niin paljon kuin on kirjoittanutkin, aika vähän lopulta tietää. Yritän viedä näitä oppeja tyttärelleni ja oppilailleni.
Suoranta on kirjoittanut lukuisia tieteellisiä teoksia, mutta luonnehtii nyt Piilottajan päiväkirjaa tärkeimmäksi kirjakseen. Hän ei kuitenkaan myönnä, että hänestä olisi tullut kansalaisaktivisti.
– En halua leimautua aktivistiksi. Jokainen voi tehdä tällaisia tekoja, Suoranta painottaa.
Aiheeseen palataan Viikkolehdessä 5.2.
uutiskirje 
