Juhlapuheet eivät taaskaan johtaneet tekoihin omaisten työn tukemiseksi. Valtioneuvoston vahvistama Ray:n avustuspotti oli suuri pettymys mielenterveyskuntoutujien omaisten järjestöille, toteaa Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n puheenjohtaja, kansanedustaja Minna Sirnö.
Hän muistuttaa, että mielenterveyssektorilla on kolme yhtä keskeistä tukijalkaa, joiden toimintamahdollisuuksista riippuu kuntoutuksen onnistuminen.
– Nämä tukijalat ovat kuntoutujat itse, heidän omaisensa sekä alan ammattilaiset. Jokaista mielenterveyskuntoutujaa kohden on olemassa ainakin yksi omainen.
Tämä tosiasia ei Sirnön mukaan kuitenkaan näy Ray:n avustusten jaossa. Vuodelle 2010 Ray myönsi 4 146 000 euroa Suomen mielenterveysseuralle, 3 490 000 euroa kuntoutujia edustavalle Mielenterveyden keskusliitolle ja ainoana järjestönä mielenterveyskuntoutujien omaisten edunvalvontaa hoitavalle Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitolle vain 179 000 euroa.
– Vielä viime syksynä eduskunnassa käytiin arvokasta keskustelua mielenterveyskuntoutujien omaisten heikosta asemasta. Valtiovarainvaliokunta kiinnitti omaisten tilanteeseen myös huomiota omassa budjettimietinnössään todetessaan, että ”…mielenterveyskuntoutujien omaisten mahdollisuudet tuen saamiseen ovat usein muita heikommat, koska psyykkisiä tekijöitä ei oteta huomioon etenkään tilanteessa, jossa käytetään fyysistä toimintakykyä kuvaavia mittareita”, Sirnö muistuttaa.
Päättäjät tietävät mielenterveyskuntoutujien omaisten jäävän pääsääntöisesti ilman tarvitsemiaan tukia ja palveluita. Se tekeekin Sirnön mukaan valtioneuvoston rahanjakopäätöksestä entistäkin epäoikeudenmukaisemman.
lehti 