Eteläisen Afrikan SADC-maiden kauppavaihdosta 30–40 prosenttia on epävirallista. Sitä hoitavat paljolti naiset, jotka reissaavat nyytteineen rajojen yli vaaroja uhmaten, YK:n naisten kehitysrahasto Unifem kertoo.
Sen mukaan SADC-maiden epävirallisen kaupan arvo hipoo 13:a miljardia euroa vuodessa. Sillä oli merkittävä rooli esimerkiksi kuivuuden aiheuttaman nälänhädän lievittämisessä vuosina 2003–2003.
– Haasteita riittää siitä alkaen, millä kulkupelillä pääsee kotoa matkaan. Lisäksi rajaviranomaiset kohtelevat meitä kuin rikollisia ja joudumme välillä viettämään rajalla tuntikausia, sambialainen kauppias Christine Mongo kertoo.
– Toisen haasteen muodostavat moninkertaiset tullit. Kun olen menossa Namibiaan, minut pysäytetään Botswanassa ja tavaroistani peritään tulli, vaikka olen läpikulkumatkalla. Namibiassa tulli on uudelleen kimpussa, Jacqueline Shonga jatkaa.
Kauppa vilkastuu
MM-kisojen ansiosta
Naiset osallistuivat helmikuussa Etelä-Afrikan Johannesburgissa Unifemin tilaisuuteen, jossa pohdittiin heidän työolojensa parantamista.
– Haluamme valtioiden tunnustavan meidän roolimme kansantuotteen kasvattajina ja turvaamaan asemamme lailla, Zimbabwen kauppiasnaisten edustaja Charity Mombeshora sanoo.
Asia on kauppiaiden mielestä erityisen ajankohtainen nyt, kun koko alueen kaupan odotetaan vilkastuvan Etelä-Afrikassa pidettävien jalkapallon MM-kisojen vuoksi.
SADC:n jäsenmaat ovat Angola, Botswana, Etelä-Afrikka, Kongon demokraatinen tasavalta, Lesotho, Malawi, Mauritius, Mosambik, Namibia, Sambia, Seychellit, Swazimaa, Tansania ja Zimbabwe. Madagaskar erotettiin järjestöstä sotilasvallankaappauksen jälkeen vuonna 2009.
lehti 