Pintaa syvemmältä
Vancouverin talvikisojen alla pidettiin kovasti ääntä siitä, että kyseessä olisivat ensimmäiset olympialaiset, joiden järjestelyissä myös alkuperäiskansat ovat mukana. Talvikisojen avajaisissa nähtiinkin hurjia intiaanitansseja, kisapaviljongissa on kaupattu paikallisten yrittäjien biisoniburgereita, ja onhan kisojen logona jäämeren rannikon inuittien kivipaasista koottu ihmishahmoinen maamerkki, inukshuk.
Todellisuudessa Kanadan alkuperäiskansojen rooli kisajärjestelyissä on ollut vaatimaton. Kun Vancouver vuonna 2003 nimettiin talvikisojen isännäksi, neljän paikallisen intiaanikansan edustajat houkuteltiin kymmenien miljoonien dollareiden maakaupoilla mukaan kisojen järjestelykomiteaan yhdessä Kanadan ja Brittiläisen Kolumbian provinssin hallitusten, Vancouverin kaupungin, Whistlerin kunnan sekä maan olympiakomitean edustajien kanssa.
Whistlerin hiihtokeskukseen ruvettiin rakentamaan squamish-intiaanien kulttuurikeskusta, jonka hinnaksi tuli 28 miljoonaa dollaria.
Alkuperäiskansojen rooli Vancouverin kisajärjestelyissä on ollut vaatimaton.
Vancouverin kaupungin aluetta aiemmin asuttaneille musqueam-intiaaneille taas maksettiin 20 miljoonan dollarin korvaukset siitä hyvästä, että nämä luopuivat suurta golfkenttää ja uutta kasinoa koskeneista vaatimuksistaan.
Vancouverin kisojen järjestelykomitean johtokuntaan valittiin lopulta 13 liike-elämän edustajaa, kuusi paikallisen olympiakomitean jäsentä sekä alkuperäiskansojen edusmiehenä kaupunkilaistunut squamish-päällikkö, asianajaja Gibby Jacob.
Vancouverin kisojen järjestelykomiteassa mukana olevat intiaaniheimot kuuluvat jo ennestään Kanadan vauraimpiin alkuperäisasukkaisiin. Squamisheja, musqueameja, tsleil-waututheja ja lilwatteja on yhteensä noin 5 000, kun koko Brittiläisen Kolumbian provinssissa elää noin 200 000 alkuperäisasukasta, heistä 60 000 Vancouverissa.
Koko Kanadassa alkuperäisväestöön eli intiaaneihin ja inuitteihin lukeutuu 1,2 miljoonaa ihmistä, vajaa neljä prosenttia maan 33 miljoonasta asukkaasta.
Olympialaisia tukeneet paikalliset intiaaniheimot eivät suinkaan edusta alueen alkuperäisasukkaiden enemmistön mielipiteitä, arvioi vancouverilainen taiteilija ja aktivisti Gord Hill, joka itse kuuluu Tyynen valtameren rannikon kwakiutl-intiaaneihin.
”Olympialaiset ovat todellinen uhka ympäristölle ja alkuperäisasukkaille, sekä reservaateissa että kaupungin getoissa. Sosiaali- ja terveyspalveluja on leikattu, jotta provinssin oikeistohallitus voisi syytää miljardeja dollareita rakennusfirmoille ja muille olympialaisista hyötyville yhtiöille.”
Tilastot kertovat Kanadan alkuperäisasukkaiden ahdingosta. Työttömyysaste on yli kaksinkertainen valtaväestöön verrattuna. Intiaanimiehet kuolevat keskimäärin seitsemän vuotta nuorempina kuin valtaväestöön kuuluvan miehet. Itsemurhien määrä on kaksinkertainen, 10–24-vuotiaiden keskuudessa peräti viisinkertainen.
Kaksi kolmasosaa reservaattien lapsista jää ilman koulun päästötodistusta.
Kanadan vankiloiden asukkaista joka viides kuuluu alkuperäisväestöön.
Intiaanireservaateissa elinolot ovat surkeita. Reservaateissa ei yleensä ole päällystettyjä teitä. Kraanavesi on usein juomakelvotonta. Valtion rakentamissa taloissa on homevaurioita.
Kanadan alkuperäisväestöstä yli puolet asuu tänä päivänä kaupungeissa. Monet ovat lähteneet tai heidät on ajettu kodeistaan kaivosten, öljyntuotannon tai metsänhakkuiden tieltä.
Olympialaisten rakennushankkeet ovat aiheuttaneet korvaamattomia tuhoja intiaanien perinteisille metsästysmaille. Kisoja varten on rakennettu uusia valtateitä ja hiihtokeskuksia. Vuonna 2006 tienrakennukseen tarvittavaa soraa louhittiin Fraserjoen pohjasta, sillä seurauksella että yli kaksi miljoonaa joessa kutevaa kyttyrälohta kuoli.
Poliisi on vastannut kovin ottein alkuperäisasukkaiden kampanjointiin hiihtokeskusten laajennuksia ja vuoristometsien avohakkuita vastaan. Kymmeniä secwepemc-intiaaneihin kuuluvia nuoria ja vanhuksia on pidätetty.
Secwepemcien delegaatio matkusti myös Kansainvälisen olympiakomitean päämajaan Sveitsin Lausanneen jättämään virallisen valituksen kisarakentamisen aiheuttamista ympäristötuhoista ja intiaanikansoihin kohdistetuista ihmisoikeusloukkauksista.
Olympialaisten aikana protestit ovat jatkuneet Vancouverin keskustassa. Viime viikolla tuhannet ihmiset osoittivat mieltä naisiin kohdistunutta väkivaltaa vastaan. Yli 500 naista on viime vuosina murhattu Vancouverissa ja Brittiläistä Kolumbiaa halkovan valtatien varrella, useimmat heistä seksikauppaan turvautuneita intiaaninaisia.
Vancouverin keskustaan pystytettiin myös asunnottomien telttakylä, jossa parisataa kaupungin koditonta on viettänyt kisayönsä. Keskustan slummikorttelien naisjärjestöjen organisoima ”Olympialaisten telttakylä” sijaitsee Vancouverin jäähallin parkkipaikkana käytetyllä tyhjällä tontilla vain parin korttelin päässä jääkiekon ratkaisupelien näyttämöltä.
Eläkkeellä oleva dene-intiaani Peter Deranger kertoi elämäntarinansa telttakylän lehdessä julkaistussa haastattelussa. Mies syntyi pohjoisessa Saskatchewanissa, mutta joutui lapsena muuttamaan uraanikaivosten tieltä pois Albertan provinssin Fort McMurrayyn. ”Metsästimme isäni kanssa piisameja, majavia, sorsia ja hanhia, mutta nyt niitä ei enää ole.”
60-luvun lopulla erämaametsät hakattiin, kun alueella ruvettiin louhimaan öljyhiekkaa valtavissa avolouhoksissa.
”En voi palata enää kotiseudulleni, koska siellä minut pidätettäisiin luvattomasta oleskelusta kielletyllä alueella. Jos haluaisin asua kunnollisessa talossa, minun olisi pitänyt ryhtyä palkkaorjaksi yhtiölle, joka tuhoaa omaa maatani.”
uutiskirje 