Ranskan aluevaalit pidetään kahtena viikonloppuna, maaliskuun 14. ja 21. päivä. 45 miljoonaa kansalaista äänestää, ennusteiden mukaan kiukkuisesti nykyistä presidenttiä vastaan. Presidentti Nicolas Sarkozyn oikeistopuolueella (UMP) on maan 26 hallintoalueesta enemmistö ainoastaan kahdessa, Alsacessa ja Korsikan saarella.
Jos oikeisto menettää otteensa näilläkin alueilla, kysymyksessä on pahempi kuin rökäletappio.
Sarkozy valittiin Ranskan tasavallan presidentiksi kolme vuotta sitten. Presidenttikausi on aiheuttanut hämmennystä ulkomailla, vasemmisto-oppositiossa ja varsinkin omien keskuudessa.
Vaaliennusteet lupaavat presidentin omalle UMP-puolueelle kaikkien aikojen tappiota. Tämä tarkoittaisi sitä, että koko maan aluevalta olisi oppositio-vasemmistolla, mutta hallitusvalta presidentin johtamalla oikeistolla.
Työttömyys 10 prosenttia
Ranska on jaettu 26 alueeseen, joista neljä on merentakaisia hallintoalueita. Nämä eivät ole halunneet itsenäistyä vaan pysyvät emämaan siipien suojassa.
Kaikkien alueiden suurin ongelma on joukkotyöttömyys, 10 prosenttia työvoimasta. Muita tärkeitä keskustelunaiheita ovat olleet liikenneongelmat, kansalaisen turvallisuus sekä maanviljelijöiden asema.
Tähän asti kaikki aluevaalit ovat sujuneet rauhallisesti, lähes huomaamatta. Huonot aluejohtajat on vaihdettu toisiin.
Tänä vuonna vaalikampanja ryöstäytyi käsistä. Sosialistipuolueen vaaliehdokas Ali Soumaré on moninkertainen rikollinen, väittivät oikeistolistan ehdokkaat. Mustaihoisella ehdokkaalla sattui vain olemaan sama nimi kuin kyseisellä rikollisella. Tällä ei ollut mitään tekemistä sosialistiehdokkaan kanssa. Asia paljastui nopeasti.
Mutta sitten eräs toinen sosialistiehdokas kosti paljastamalla kahden oikeistolaisen ex-ministerin syyllistyneen nuoruusvuosinaan autovarkauteen.
Ketään ei enää naurattanut, tämä ei maistunut terveeltä politiikalta.
Vasemmiston voimahahmot
Sosialistipuolueen valtteja aluevaaleissa ovat Ségolène Royal ja Georges Frêche. Molemmat ovat oman alueensa kiistattomia johtajia, mutta myös oman puoleensa häirikköjä.
Atlantin valtameren rannalla sijaitsevan Poitou-Charentes-alueen johtaja Royal on ollut napit vastakkain sosialistipuolueen johtajan Martine Aubryn kanssa alusta alkaen. Samoin Georges Frêche, joka on hallinnut Suomessakin tunnettua mahtavaa Languedoc-Roussillonin viinialuetta vuosikymmeniä itsevaltiaan ottein.
Royalin asemaa ei kukaan uhkaa, viinimaakunnan Frêche taas on käytännössä erotettu sosialistipuolueesta. Mies johtaa maakuntaansa omapäisesti omien sääntöjensä mukaisesti, joita ainakaan puoluejohtaja Aubry ei näytä sulattavan. Kähmintää ja lahjontaa, sopuilua ja lehmänkauppoja. Mutta Frêche tuntee alueensa paremmin kuin Pariisin puoluejohtajat ja juuri siksi hän kerää kannatusta.
Frêche on laukaissut muutaman epäkorrektin rasistisen ammuksen, joista viimeisin kohdistui oman sosialistipuolueen entiseen pääministeriin Laurent Fabiusiin ja tämän juutalaiseen syntyperään. Aubry totesi, että liika on liikaa ja lennätti sosialistipuolueen hallitsemalle alueelle kilpailevan vaalilistan, jolla ei ole mitään voiton mahdollisuuksia.
”Parempi hävitä yhdet vaalit kuin menettää sielunsa”, väitetään Aubryn sanoneen.
Pariisi äänestää vasemmistoa
Pariisi ja sen vaalialue Ile-de-France on äänestänyt vasemmistoa viimeiset kymmenen vuotta. Pariisin pormestariksi valittu sosialisti Bertrand Delanoë on pysynyt erossa sosialistien sisäisistä kiistoista.
Pariisissa pystyvät asumaan vain uusrikkaat ja hyvää eläkettä nauttivat vanhukset. Vuokrat ovat nousseet pilviin, mutta omistusasunnoissa asuvat ovat yhä 60-lukulaisia vihreitä vallankumouksellisia, jotka arvostavat Delanoën kymmenen vuotta kestänyttä ponnistelua yksityisautoilun rajoittamiseksi ja kaupungin julkisen liikenteen parantamiseksi.
Varsinkin edulliset metro-ja bussiliput sekä ilmainen ja lisäksi toimiva polkupyörä on otettu vastaan myönteisesti.
lehti 