Metsäntutkimuslaitos piti torstaina loppuseminaarin tutkimusohjelmalle, jossa on selvitetty metsien monimuotoisuuden turvaamiskeinoja ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomen metsäteollisuuskin sanoo, että kasvi- ja eläinkunnan monimuotoisuus on sen tuotannon perusta.
Mikä metsiemme monimuotoisuuden tilanne tällä hetkellä on, Suomen Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Eräjää?
– Huono. Eikä se ole edes mielipideasia vaan se on ihan selkeästi sitä tutkimusten perusteella ja esimerkiksi kansainvälisesti seurattavien indikaattorien valossa.
Mikä tilanteeseen on syynä?
– Meidän metsätaloutemme intensiteetti ja toimintamallit ovat pääasiallisia syitä. Suoluonnon osalta ongelma on turvetuotanto. Yksittäisten lajien ja luontotyyppien kohdalla on lisäksi paljon erityiskysymyksiä.
Miten asiaa sitten parannetaan?
– Kyllä edelleen on paljon suuren linjan ratkaisuja eikä vain yksityiskohtien hoitotarvetta.
– Etenkin Etelä-Suomessa on edelleen liian vähän suojelualueita. niitä tarvitaan lisää, jotta alueita jää kokonaan rauhaan. Osa talousmetsistä kaipaisi pehmeämpiä hoitomenetelmiä. Tavoitteena ei aina pitäisi olla vain sellupuun tuotanto, vaan voitaisiin tuottaa muitakin raaka-aineita ja palvella muita käyttötarpeita. Osa metsistä jää varmaankin nykyisenkaltaiseen intensiiviseen talouskäyttöön.
– Mutta kirjo voisi olla suurempi, niin kokonaisuus olisi parempi.
Metsäteollisuuskin haluaa Etelä-Suomeen lisää suojelumetsiä vapaaehtoisuuden pohjalta, samoin metsänomistajat. Mikä asiassa mättää?
– Tarjousehdotuksien käsittelyyn ei ole oikein väkeä. Suojelukorvauksien maksamiseen ei ole riittävästi rahaa, että METSO-ohjelmassa asetetut tavoitteet saataisiin täytettyä. Nyt rahoitusta on vuosittain runsaat 20 miljoonaa euroa. Noin 70 miljoonalla eurolla saavutettaisiin ne METSO-ohjelman tavoitteet.
Puun energiakäyttöä ollaan vahvasti lisäämässä. Mitä vaikutuksia sillä on metsien monimuotoisuudelle.
– Se on hyvä kysymys ja vastausta ei tällä hetkellä valitettavasti tiedetä. Seurantatutkimuksia hakkuutähteiden korjuun osalta on vähän, kantojen korjuun osalta vieläkin vähemmän. Mutta nekään tutkimukset eivät huolia poista.
– Siitä on syytä olla huolissaan, kun lahopuuaineksen määrä vähenee entisestään. Siitä ei oikein tiedetä mitään, mitä tapahtuu kaikille ravinteille ja esimerkiksi raskasmetalleille, jos kannot nostetaan pois.
– On paljon asioita, joista emme vielä tiedä. Osittain sen takia olemme varovaisuuden vuoksi olleet sitä mieltä, että esimerkiksi kantoja ei kannattaisi nostaa vielä ollenkaan.
Kuva: UP/Birgitta Suorsa
uutiskirje 