Vesistöjen tilaa yritetään parantaa entisestään tulevina vuosina. Hallitus päätti viime vuonna, että yli 90 prosenttia järvien pinta-alasta ja 70 prosenttia joista olisi hyvässä kunnossa vuoteen 2015 mennessä. Rannikkovesien tila on tarkoitus saada hyväksi viimeistään vuonna 2027.
Sunnuntaina jokainen voi osallistua vesiensuojeluun Euroopan laajuisessa Big Jump-tempauksessa hyppäämällä esimerkiksi omalta mökkilaiturilta.
Vesistöjen tilaa seuraava Suomen ympäristökeskuksen limnologi Sari Mitikka suhtautuu hallituksen tavoitteisiin varauksella. Suomessa ei ole pystytty tekemään kartoituksia kaikista vesialueista.
– Tavoitteet eivät ole mitenkään realistisia. Direktiivi sitä paitsi antaa kaikille EU-maille mahdollisuuden hakea poikkeuksia, kun tiedetään, ettei tavoitteisiin pystytä, Mitikka sanoo.
Myös Suomen luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikön Matti Niemisen mukaan tavoitteet ovat haastavia. Tiukkoja tavoitteita on tosin ollut aikaisemminkin. Vuoteen 2010 mennessä luonnon monimuotoisuuden vähenemisen piti pysähtyä.
– Se ei ole onnistunut, ja myös vesien tilaan liittyvät tavoitteet ovat haastavia. Vesiensuojelun pitäisi ottaa vuoteen 2015 mennessä askelia siihen suuntaan, jotta suunta muuttuisi.
Sisävedet jäävät Itämeren varjoon
Sari Mitikka on huolissaan myös siitä, että Itämeren huono tilanne vie kaiken huomion sisävesiltä.
– Itämeren leväkukinta on niin totaalinen ja näkyy satelliittikuvissa. Tilanne on ihan oikea kriisi, mutta näissä vähenevissä varoissa se vie kaiken huomion.
Luonnonsuojeluliitossa asian uskotaan olevan päinvastoin. Itämeren suojelu lisää uskoa saada myös omat sisävedet kuntoon.
– Jos niinkin haastavan kuin yhteisen meren, jolla on useita rannikkovaltioita, suojelutoimet saadaan eteenpäin, huomataan, että on paljon helpompaa saada Suomen omat vedet kuntoon, Nieminen uskoo.
”Hyödyt vasta tulevaisuudessa”
Vesistöjen pahin ongelma on maatalous, joka aiheuttaa suurelta osin rehevöitymisen. Vesienhoitosuunnitelman mukaan lisätoimia tarvitaankin erityisesti maataloudessa. Lannoitteiden käyttö on vähentynyt, ja näyttää siltä, että maatalouden kuormitus olisi pienentynyt.
Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä ei kuitenkaan riittävästi.
– Maatalouteen on jaettu ympäristötukea, mutta ei ole kohdentunut oikein. Tuloksia ei ole saatu tarpeeksi aikaan, Nieminen sanoo.
Toivoa hänen mukaansa kuitenkin on.
– Esimerkiksi puunjalostusteollisuus oli aikanaan sitä mieltä, että se ei millään voi saada päästöjä kuntoon. Niin kuitenkin kävi.
Kun ympäristökeskus vuonna 2004 tutki maatalouden kuormittavia järviä ja jokia, ei havaittu merkkejä paranemisesta. Erikoistutkija Petri Ekholm kuitenkin uskoo, että ympäristötukien tulokset näkyvät vasta tulevaisuudessa.
– Vesiensuojeluhyötyjä on vielä saamatta, ne näkyvät pidemmällä aikavälillä.
uutiskirje 
