Suomen taloudelliset taantumat 1990-luvun alussa ja vuonna 2009 ovat vaikuttaneet merkittävästi hyvinvointivaltioon ja kansalaisten hyvinvointiin. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander arvioi, että hyvinvointivaltion tunnuspiirteet ovat säilyneet, mutta etuuksien leikkaukset ovat vähentäneet järjestelmän kykyä ehkäistä eriarvoisuutta.
– Köyhyys ja tuloerot ovat lisääntyneet Suomessa, kun ne hyvinvointivaltion kulta-aikana 1980-luvulla olivat pienimmillään, arvioi Kiander Helsingissä järjestettävässä terveystaloustieteen konferenssissa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että taloustaantumien vaikutusten kannalta on ollut merkittävää, että 1990-luvun syvän laman ei tulkittu johtuvan ainoastaan makrotalouden vaihteluista, vaan syvemmästä suomalaisen järjestelmän epätasapainosta: hyvinvointivaltion antamista vääristä kannustimista ja niiden myötä paisuneesta julkisesta sektorista.
Nyt suomalainen hyvinvointivaltio elää Kianderin mukaan ”epävarmuuden ja hämmennyksen aikaa”.
– Väestö ikääntyy, mutta julkisten menojen kehitystä vahditaan samalla, kun EU kannustaa yksityisten palveluiden kehittämiseen julkisten sijaan.
Nuoria ei pidä jättää
Suomalaiset taloustaantumat ovat opettaneet, että nuoria ei pidä jättää työttömiksi ja että pitkäaikaistyöttömyys on erittäin vahingollista.
– Taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta taantuman aikana kannattaa investoida lapsiin ja nuoriin sekä koulutukseen, kertoo tutkimusprofessori Markku Pekurinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Pekurisen mukaan viimeisintä taantumaa on hoidettu selvästi paremmin kuin edellistä. Kohtalokkaaseen leikkauspolitiikkaan ei ole ryhdytty.
– Nyt on ilmiselvästi otettu oppia viime vuosikymmenen laman erheistä. Hyvinvointivaltiota ei ole lähdetty kärsimään, vaan on ilmeisesti ajateltu, että tämä se vaihe, kun hyvinvointivaltioon pitää investoida.
Euroopassa kiristyvän budjettikurin vaikutuksia hyvinvointiin Pekurinen ei uskalla vielä arvioida.
– Ne vaikutukset riippuvat siitä, mitä konkreettisesti tehdään.
uutiskirje 
