Rotterdam
Feyenoordin stadionin päätykatsomossa istuu vakavahko mies, Jari Karppinen Lahdesta. EM-karsinnassa Hollantia vastaan Suomi on 1–2 häviöllä Hollannille, eikä Huuhkajien toisen puoliajan peli kulje oikein eteen eikä taakse. Vähintään tasoihin pitäisi nousta.
Ympärillä velloo ja möykkää 1 500 suomalaisfania, mutta Karppinen istuu ja seuraa lähes ääneti kentän tapahtumia. Faniksi hänet kyllä tunnistaa Suomen pelipaidasta ja huivista.
Mutta kun täytyisi tehdä ne maalit.
– Kun omat pelaa, ei pysty kauheasti huutamaan tai mesoamaan. Sen verran jännittää.
Jari Karppinen, 53, ei ole kuka tahansa satunnaisbongailija vaan jalkapallon täysiverinen maailmanmatkaaja. Lahtelainen käräjätuomari alkoi kulkea futiksen perässä parikymmentä vuotta sitten.
Etelä-Afrikassa 19 peliä
Vuoden 1990 Italian MM-kisoista lähtien hän on seurannut kaikkia MM- ja EM-kisoja paikan päällä. MM-turnauksiin hänen tiensä on vienyt niin Yhdysvaltoihin, Etelä-Koreaan ja Japaniin kuin viimeksi Etelä-Afrikkaan.
– Etelä-Afrikkaan sain liput 19 peliin kuudella eri stadionilla. Jos muuta kuulikin epäiltävän, niin yllättävän hyvin luisti kisat, vain jokunen junavuoro tökki.
– Aluksi kuljin erotuomariporukassa ja kahdeksi loppuviikoksi tulivat vaimo ja kolme lasta mukaan kisoihin. Näin on perheemme tehnyt jo vuoden 1998 kisoista asti.
Suomalaishuuhkajien kaikissa koti- ja vieraskarsintapeleissä Karppinen on ollut läsnä vuodesta 1996 saakka. Rotterdamissa tulee yksi tasaluku täyteen: hän todistaa 70:nnen kerran Suomen pelaavan karsintaa!
Ylipäätään hän on istunut virallisen futismatsin katsomossa yli 60 maassa, ja hänen listallaan komeilee yli 80 eri valtion virallisen A-maajoukkueen pelejä. Ensi elokuussa hän aikoo suunnata Uuteen Kaledoniaan, missä voi nähdä monen pikkuvaltion otteluita.
Miten tuo kaikki on mahdollista? Miten riittää aika – entä rahat?
Tuomarinvirassa Karppinen alkoi aikapäiviä sitten vaihtaa lomarahat ajaksi, mikä tuo kolme viikkoa lisää lomaa vuodessa. Ja itsenäinen työ sallii sijoitella istuntopäiviä joustavasti.
Joskus tulee kiire. Rotterdamiin jäi pikkutakki päälle siksi, että pelipäivänä hän vielä antoi käräjäsihteereille koulutusta Helsingissä – ja siitä äkkiä lentokentälle.
– Rahaa menee totta kai, mutta kuluja voi minimoida, kun varaa majoitukset ja lennot ajoissa. Otan aina reittilennon enkä charteria, niin ei ainakaan minun takiani lentosaaste lisäänny.
Globaalia yhteisöllisyyttä
Karppinen tykkää yhdistää matkustamisen jalkapalloon. Futiksessa hän näkee realisoituvan myös harvinaista globaalia yhteisöllisyyttä, joka hienoimmillaan kaataa rotujen, uskontojen ja ideologioiden raja-aitoja.
Peli Rotterdamissa päättyy laiskan toisen jakson jälkeen, eikä tasoitusta saada. Suomi-yleisö aplodeeraa Huuhkajille, vaikka EM-karsintojen toinen peli tuo toisen tappion.
Jari Karppinen pui päätösvihellyksen jälkeen:
– On ollut parempiakin häviöpelejä, vaikka saatiinhan tässä MM-kakkonen ahtaalle ensipuoliskon vahvalla paineella. Mutta kun täytyisi tehdä ne maalit, joihin tänään oli kunnon paikkoja.
Jalkapallon tosiystävä astelee pimeään iltaan kohti juna-asemaa. Kohti seuraavia koitoksia.
uutiskirje 
