Kansantaloustieteen alaan kuuluvan tutkimuksen mukaan kumpikin ovat esimerkkejä huonosta politiikasta. Ne aiheuttavat kansantaloudelle enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Tuomas Kososen väitöskirjassa huomautetaan, että kampaamoalan arvonlisäveron alennusta perusteltiin aikoinaan sillä, että se toisi työpaikkoja. Työpaikkoja ei kuitenkaan syntynyt, kuten taloustieteilijät jo etukäteen varoittelivat.
– Arvonlisäveroa alennettiin 22 prosentista 8 prosenttiin. Veron alennus meni hintoihin puolella täyden läpimenon määrästä. Merkittävää kysyntävaikutusta tai työllisyyden lisäystä alalle ei tutkimuksessa löytynyt, Kosonen toteaa.
Alv-alennus aiheutti hyödyn sijaan lähinnä vain haittaa, koska valtio menetti verotuloja. Alennuksen ainoa kiistaton hyötyjä oli yksittäinen kampaamoyrittäjä.
Kotihoidontuki on jäänne
Samankaltainen pulma näkyy kotihoidontuessa. Tutkimuksessa on laadittu matemaattinen malli, jolla lapsiperheille suunnatun kotihoidontuen työllisyysvaikutuksia on voitu tutkia.
Tutkimusaineistona kotihoidontuki on ollut otollinen, koska se vaihtelee kunnittain. Joissain kunnissa kotihoidontukea maksetaan enemmän kuin toisissa. Näin ollen kotihoidontuen niin sanottua ohjausvaikutusta voidaan tutkia suhteellisen vedenpitävästi.
Väitöskirjassa osoitetaan, että sadan euron korotus kotihoidontukeen vähentää naisten työllisyysastetta neljällä prosentilla. Miesten työllisyysasteeseen kotihoidontuella ei ole vaikutusta.
Kotihoidontuen taustafilosofiana on ollut, että yhteiskunta tukee 1-3-vuotiaiden lasten hoitamista kotona noin 300–500 euron suuruisella summalla kuukaudessa, jotta kunta säästäisi lapsen päivähoitokustannuksissa.
1990-luvun laman alla aloitettua järjestelmää perusteltiin aikanaan myös sillä, että työssä olevien määrää saatiin laskettua lamatilanteessa, jossa työssäkäyviä oli liikaa. Näin työttömyyttä saatiin hieman suitsittua.
Vaikuttaa työurien pituuteen
Nyt tilanne on kuitenkin päinvastainen. Työssäkäyvien määrää halutaan kasvattaa, jotta tehty työura olisi pidempi.
– Tuki vaikuttaa suhteellisen paljon vanhempien työn tarjontaan, Kosonen toteaa.
Kotihoidontuki tuo yhteiskunnalle siten enemmän kuluja kuin säästöjä, koska saadut verotulot vähentyvät ja työurat lyhentyvät.
Tutkimuksessa huomautetaan lisäksi, että kotihoidontuki sotii myös tasa-arvonäkökulmaa vastaan. Vaikka lainsäädäntö on sukupuolineutraali eli laki sallii perhevapaat ja niistä maksettavat tukiaiset tasapuolisesti isille ja äideille, käytännössä kotiin jäävät aina naiset.
Näin ollen naiset kantavat myös kotona olemisen kustannukset: urakierto hidastuu, ammattitaito ja saatu koulutus rapistuvat, palkka ja palkankorotus jäävät saamatta. Samalla kasvaa naisen ja miehen euron erotus.
Lähde: Tuomas Kosonen, Encouragement and discouragement: Essays on taxation and government. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, politiikan ja talouden tutkimuksen laitos. Helmikuu 2011.
uutiskirje 
