Varsinais-Suomen manneralueelta on selvitetty tuulivoimapuistoiksi soveltuvia alueita toukokuusta 2010 lähtien. Varsinais-Suomen liiton tekemässä selvityksessä on löydetty 22 puistokokoluokan tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvaa aluetta. Pääosa alueista tulisi olemaan noin 10-20 voimalan muodostamia puistoja.
– Kunnat ovat kiinnostuneita tuulivoimasta ja halukkaita osoittamaan tuulivoima-alueita maankäyttösuunnitelmissaan. Osoitettuja alueita on pidetty tuulivoimalle sopivina, sillä niille ei kohdistu muita maankäyttöpaineita, sanoo tuulivoimaselvityksen tehnyt Varsinais-Suomen liiton suunnittelija Aleksis Klap.
Alueiden valinnan pääpaino on ollut luontoarvojen, maisemavaikutusten ja lähiympäristön asutuksen sekä loma-asutuksen huomioimisessa. Alueet sijaitsevat lähes yksinomaan metsäisillä alueilla, jotka ovat tällä hetkellä asumattomia ja metsätalouskäytössä.
Yhteistyötä on tehty kuntien, alueellisen ympäristöhallinnon edustajien, luonnonsuojelujärjestöjen, sähköverkonhaltijoiden sekä tuulivoimatuottajien kanssa.
– Suurilla tuulivoimaloilla on merkittäviä vaikutuksia maisemaan, mutta olemme onnistuneet löytämään alueita, joissa tuulivoima ja maisema-arvot on sovitettavissa yhteen. Tuulivoimaloiden rakentamisesta päätetään kaavoituksen yhteydessä, kertoo Varsinais-Suomen liiton maakunta-arkkitehti Heidi Saaristo.
Saaristoon ei tuulipuistoja kannata perustaa
Nyt selvitetyille alueille on mahdollista sijoittaa yhteensä noin 350 voimalaa, joiden yhteenlaskettu nimellisteho olisi noin 1 000 megawattia. Tämä vastaisi noin 2/5 Turku Energian sähköntarpeesta. Vähintään kymmenen voimalan tuulipuistojen lisäksi tulisivat yksittäiset voimalat.
Klapin mukaan varsinaiselle saaristoalueelle ei puistoluokan voimaloita kannata rakentaa. Kemiönsaarelle ja Länsi-Turunmaan Paraisille on osoitettu mahdollisia rakennusalueita.
Osalla alueista, varsinkin Someron, Pöytyän, Marttilan ja Koski Tl:n alueilla, tuulisuus on heikompaa, joten näillä alueilla voi olla tarpeen rakentaa korkeampia, napakorkeudeltaan noin 150 metrisiä tuulivoimaloita. Toteutuakseen jokainen alue vaatii kuitenkin tarkemmat aluekohtaiset selvitykset muun muassa tuulisuuden ja ympäristövaikutusten osalta sekä tuulivoimaloiden rakentamisen mahdollistavan asema- tai yleiskaavan.
Ilmatieteenlaitoksen Tuuliatlas-aineiston mukaan tuulisuus ei pääsääntöisesti ole tuulivoimatuotantoa rajaava tekijä Varsinais-Suomessa. Suurjännitelinjaan liittyminen on mahdollista kohtuullisin kustannuksin lähes kaikilla alueilla. Etäisyys siirtolinjaan on pääsääntöisesti alle kymmenen kilometriä ja sähköverkon kapasiteetti riittää vastaanottamaan tuulipuistojen antaman tehon. Vuonna 2010 tehdyn kuntakierroksen tuloksena voitiin todeta, ettei näille alueille kohdistu muita maankäyttöpaineita tai muita esteitä tuulivoimatuotannon kehittämiselle.
Tuulivoimatoimijat ovat aktiivisesti etsineet uusia tuulivoimatuotantoon soveltuvia paikkoja. Osalla tämän selvityksen mukaisilla alueilla toimijat ovat jo selvittäneet mahdollisuuksia maanvuokraussopimuksien tekoon.
Kunnat päättävät yksittäisten voimaloiden paikat
Selvityksessä ei ole tarkoitus osoittaa yksittäisiä tuulivoimaloiden paikkoja. Kunnille jää edelleen mahdollisuus sijoittaa alueilleen pienempiä tuulipuistoalueita tai yksittäisiä voimaloita omissa kaavoitusprosesseissaan. Varsinais-Suomen liiton selvitys tulee palvelemaan maakuntakaavoitusta ja sitä tarkennetaan tarvittaessa kaavan laadinnan yhteydessä.
Maakunnan rannikkoalueelle on aiemmin Varsinais-Suomen liiton toimesta laadittu kaksi tuulivoimaselvitystä. Vuonna 2005 tehdyn selvityksen tuloksena saaristoalueelta ei löytynyt soveliaita alueita suurille tuulivoimapuistoille. Selvitystä tarkennettiin vuonna 2007, jolloin rannikkoalueelta kartoitettiin alueita noin 3-10 voimalan kokoisille tuulipuistoille. Selvitysten perusteella Varsinais-Suomen maakuntakaavassa on saaristoalueelle osoitettu muutamia tuulivoima-alueita. Manneralueen soveltuvuutta tuulipuistorakentamiseen ei ole aiemmin selvitetty.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.
Voimalakoko on suurentunut
Tuulivoimaloiden koko on suurentunut sitten 2007 selvityksen tekemisestä. Kun silloin suunnittelun perusteena olivat napakorkeudeltaan 70-metriset voimalat, nyt puhutaan 100 jopa 150 metriä korkeista laitteista.
Aikaisemmat suunnitelmat tukeutuivat pitkälti saaristo-olosuhteiden hyödyntämiseen. Ilmatieteen laitoksen selvitys vuodelta 2009 osoitti, että myös maa-alueilla on potentiaalisesti käytettävää tuulienergiaa. Lounais-Suomen osalta vanhat suunnitelmat menivät lähes kokonaan uusiksi.
Varsinais-Suomen liiton suunnitelmassa ei ole kartoitettu avomeren offshore-voimaloiden käyttömahdollisuuksia. Klapin mukaan avomerivoimaloiden käyttöä rajoittaa sähkön siirron suuret investointikustannukset. Todennäköisesti tuulella tuotettu vaihtovirta pitäisi muuttaa siirrossa tasavirraksi ja jälleen vaihtovirraksi ennen verkkoon syöttämistä.
Klap tietää, että ruotsalainen Vattenfall on suunnittelemassa Pohjanmerelle suuria voimalahankkeita. Myös USA:n länsirannikolle on tulossa avomerivoimaloita.
Tullakseen kannattavaksi avomeripuistossa pitäisi olla ainakin sata ehkä useitakin satoja yksittäisiä voimaloita.
lehti 