Käsitteiden kimpussa 4/5: vertaistuotanto
Teollisen yhteiskunnan tuottajana toimii palkkatyöläinen. Hän myy ”elävää työtään” saadakseen rahaa. Rahalla työläinen ostaa elämiseen tarvittavat hyödykkeet: asunnon, ruuan, vaatteet ja niin edelleen. Jos palkkatyöläinen ansaitsee vähemmän rahaa kuin hänen oman ja läheisten elämän ylläpitoon kuluu, tulee hänestä työssäkäyvä köyhä. Jos taas palkkaa jää käteen enemmän kuin välttämättömät elintarpeet maksavat, vaurastuu työläinen hitaasti.
Kapitalismissa työläisen vauraus ei kuitenkaan ole työläisen työpanoksesta riippuva asia. Tuotannon loppuminen tarkoittaa köyhyyttä ja lamaa, vaikka työvoima olisi täysin valmis työskentelemään. Palkkatyöläiset on erotettu tuotantovälineistä, mikä tekee tuotannosta pääoman ehdoilla tapahtuvaa toimintaa.
Lähtökohtaisesti palkkatyöläinen tuottaa ”mitä tahansa”. Työläisen työnkuvaan ei kuulu tuotettavan tarvikkeen tarpeellisuuden, eettisyyden tai ekologisuuden pohdinta. Näin siksi, että kapitalistisen tuotannon tavoitteena on ensisijaisesti tuottaa voittoa, ei tarpeellisia ja kestäviä tuotteita. Kapitalistinen tuotantotapa (ja myös sitä muistuttava teollisuuteen perustuva valtiososialismi) on johtanut globaaliin kriisiin niin talouden, ympäristön kuin yhteiskunnallisten järjestelmien tasolla.
Kapitalismissa ihmisen arvo on hänen kykynsä tuottaa vaihtoarvoa.
Globaali kapitalismi pysyy pystyssä ja laajenee ainoastaan tiukalla yksityisomaisuutta suojelevalla lainsäädännöllä ja sotilaskoneistoilla.
Taloudellinen tuotanto
on poliittista
Yksityisomistukseen perustuva markkinatalous mahdollistaa palkkatyössä työläisiltä riistettävän lisäarvon keräämisen rahallisena voittona. Markkinat onkin nähty taloudellis-liberalistisessa traditiossa samana asiana kuin yhteiskunta. Ihmisten yhteiskunnallinen vuorovaikutus nähdään pohjimmiltaan rahan ja tavaran vaihdoksi, ostamiseksi ja myymiseksi. Kyse ei ole ainoastaan maitopurkeista: myös ihmissuhteet voidaan nähdä tämän saman vaihtosuhteen muodoiksi, kuten monet marxilaiset feministit ovat huomauttaneet.
Kapitalismissa ihmisen arvo on hänen kykynsä tuottaa vaihtoarvoa nyt ja tulevaisuudessa. Lainakelpoisuus ja palkan määrä ovat konkreettisia ja jokapäiväisiä työvoimatavaran arvon mittareita.
Markkinat eivät kuitenkaan ole ”vapaat”. Markkinoiden synnyttäminen ja säätely vaatii huomattavan määrän vaivaa, siis poliittista ohjausta, kuten viime vuosikymmenten uusliberalistinen projekti on osoittanut. Taloudellinen tuotanto ei ole koskaan poliittisesti arvovapaata toimintaa. Siksi poliittista toimintaa voidaan harrastaa myös tuotannon tasolla, pohtimalla kapitalismille ja palkkatyölle vaihtoehtoisia tuotannon muotoja.
Politiikan tehtävänä ja mahdollisuutena ei ole siis ainoastaan säädellä ja valvoa markkinoita, vaan myös rakentaa aktiivisesti tuotannollista vaihtoehtoa markkinataloudelle.
Vertaistuote voi olla
puiston penkki
Taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ekologisesti epäonnistuneen valtiollisen sosialismin murtumisen jälkeen uudeksi kapitalismille vaihtoehtoiseksi tuotantomuodoksi on nostettu vertaistuotanto. Sen tarkoituksena on tuottaa käyttöarvoja niiden kesken, jotka näitä käyttöarvoja tarvitsevat. Käyttöarvoja ei tuoteta markkinoille, eikä niiden tarkoituksena ole tuottaa voittoa.
Vertaistuotannon hyödykkeiden tavoitteena on niiden käytettävyys, jaettavuus ja yleinen hyödyllisyys. Vertaistuote voi olla konkreettinen asia, kuten vaikkapa puiston penkki. Se voi olla palvelua tai tietoa. Toisin kuin kapitalistinen tavara, vertaistuote ei vähene tai menetä arvoaan käytössä. Päinvastoin, vertaistuotteet ovat olemassa ja kehittyvät –ja ovat siksi myös arvokkaita – ainoastaan yhteisesti jaettuina ja käytettyinä.
Yleisin ja konkreettisin esimerkki onnistuneesta nykyaikaisesta vertaistuotannosta on internet ja sen lukuisat sovellukset. Internet ei toteudu tai pysy pystyssä palkkatyön kautta, vaikka siihen tietysti liittyy nykyisin runsaasti palkkatyötä. Internetin kehittymisen, toteutumisen ja jokapäiväisen toiminnan edellytyksenä on satojentuhansien vertaistuottajien ajallisesti, tilallisesti ja sosiaalisesti epämääräinen yhteistyö.
Internet on nykyisin perusta kaikelle teollisuudelle ja tuotannolle, eikä finanssikapitalismi toimisi päivääkään ilman avointa tietoverkkoa.
Samalla kun internet on hyvä esimerkki onnistuneesta vertaistuotannosta, se on myös jatkuvan kiistan, riidan ja kapitalistisen haltuunoton alue. Itse asiassa nykykapitalismi ei toimi ilman vertaistuotantoa. Siksi internet on myös varoittava esimerkki siitä kehityskulusta, johon poliittisesti välinpitämätön suhtautuminen vertaistuotantoon voi johtaa.
Vasemmistolaisen
tuen tarve
Voitaisiinkin väittää, että elämme aikakautta, jolloin käydään kamppailua vertaistuotannolle olennaisten asioiden tulevaisuudesta. Tiedon vapaa ja ilmainen tuottaminen, vapaa tiedonvälitys ja avoin kommunikaatio ovat vertaistuotannon edellytyksiä.
Juridisesti vertaistuotanto edellyttää lainsäädäntöä, joka mahdollistaa yhteisesti tuotettujen hyödykkeiden vapaan, yhteisen ja ilmaisen käytön sekä estää niiden kapitalistisen hyödyntämisen ja yksityisomaisuudeksi muuttamisen. Tällä hetkellä maailmassa käydään valtavaa oikeuksien rajaamisen prosessia, jossa meille kaikille yhteisistä resursseista – vedestä, kaduista, geeneistä, rataverkosta, tiedosta ja tietotaidosta – luodaan yksityisomaisuutta.
Sosiaalipoliittisesti vertaistuotannosta on tulossa myös oikeiston ase vahvan julkisen sektorin purkamiseen: oikeisto julistaa yhteisöjen ja verkostojen ilosanomaa puhuessaan esimerkiksi lasten, sairaiden tai vanhusten huollosta. Siksi vertaistuotanto tarvitsee huomattavasti vasemmistolaista poliittista tukea, onhan ajatus yhteisestä, vapaasta ja jaettavasta omistuksesta vasemmistolaisen ajattelun ytimessä.
Kehittyessään ja voimistuessaan vertaistuotanto voi osoittaa tien ulos kriisiytyvästä kapitalismista, jossa työläisen työllä ei ole muuta arvoa kuin siitä saatava rahapalkka. Vertaistuotannon alueella voi syntyä kamppailuja, jotka tukevat ja voimistavat palkkatyöläisten kamppailua pääomaa vastaan. Vertaistuotanto voi tehdä elämästä myös halvempaa ja helpompaa, kun kaikkeen toimintaan ei tarvita yksityisomistusta tai rahaa. Julkisen sektorin ja vertaistuotannon yhteistoiminta voi kehittää hyvinvointivaltiota sen romuttamisen sijaan.
Ennen kaikkea vertaistuotanto voi johtaa ulos työn kriisistä, sillä ihmisten työ on mielekästä ja merkityksellistä vain ja ainoastaan silloin, kun se rakentaa, huoltaa, suojelee ja vahvistaa yhteistä maailmaa.
Kirjoittaja on politiikan tutkija Jyväskylän yliopistossa.
lehti 