Tutkijat kyseenalaistavat suomalaista ja eurooppalaista koulutuspolitiikkaa hallitsevan innovaatioajattelun.
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen korkeakoulututkijat aukovat koulutuksen ja yhteiskunnan ongelmallisia suhteita keskiviikkona julkistetussa teoksessa Koulutus yhteiskunnan muutoksissa: jatkuvuuksia ja katkoksia.
Professori Jussi Välimaan mielestä yliopistot eivät enää ole kansallisia kulttuuri-instituutioita.
– Uudessa yliopistolaissa yliopistot nähdään julkisina yhtiöinä, joiden pitäisi tuottaa mahdollisimman paljon hyvää ympäröivälle yhteiskunnalle. Samalla valtiovallan kiinnostus koulutusta kohtaan vähenee.
Sivistys hukkunut päättäjiltä
Eduskuntaa näyttää Välimaan mukaan lähinnä kiinnostavan se, ettei rahaa kuluteta enemmän kuin nyt.
– Sivistys ja kulttuuri ovat sanoina lähes tuntemattomia lainsäätäjille, Välimaa kritisoi.
Yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien mielestä muutokset oli välttämätöntä toteuttaa nopeasti, mutta opetus- ja tutkimushenkilökunnan ja opiskelijoiden mukaan niiden toteutustapa ja kiireinen aikataulu estivät huolellisen valmistelun ja erilaisten näkemysten esiintulo.
Kun valtiovalta on lisännyt oppilaitosten itsenäisyyttä, tutkijat ennustavat muutoksen heikentävän myös kiinnostusta koulutusta kohtaan. Sen seurauksena koulutuksen määrärahoja voidaan vähentää.
Vapaa tieto innovaation edelle
Suomalaista ja eurooppalaista koulutuspolitiikkaa hallitseva innovaatioajattelu saa tutkijoilta kyytiä.
– Innovaatioajattelun takana oleva tiedon ja osaamisen merkitys on viimeaikaisten tutkimustulosten valossa laskemassa, tutkija Matti Vesa Volanen sanoo.
Samaan aikaan kansallinen selviytymisstrategia nojaa keskeisesti tiedon ja osaamisen hyödyntämiseen.
– Innovaatio nähdään tiedon ja osaamisen paketoijana tavaroiden ja julkisten hyödykkeiden muotoon.
Volasen mukaan suuremmat mahdollisuudet taloudelliseen edistykseen antaisi tiedon vapaa liikkuvuus ja käytettävyys.
Eurooppalaisessa opettajankoulutuksessa ei tutkijoiden mukaan ole huomioitu riittävästi yhteiskunnallista muutosta, eikä uudenlaisia osaamisvaatimuksia, kuten eri kulttuurisista lähtökohdista tulevia oppilaita, opettajien valmiuksia ohjata oppilaita itsenäisiksi oppijoiksi, informaatio- ja tietoteknologian käyttöön ja yhteistyöhön toisten kanssa.
Erikoistutkija Ellen Piesanen epäilee, kehittääkö opettajankoulutus lainkaan valmiuksia toimia globaalissa maailmassa.
lehti 