Maailma näyttää erilaiselta, kun sitä katsoo alakulmasta. Menkää kyykkyyn ja kokeilkaa. Helsinkiläinen Eeva Wiik on katsonut ympärilleen pyörätuolista runsaat kahdeksan vuotta eli Myyrmannin räjähdyksestä lähtien.
Wiik nauraa paljon ja puhuu paljon, niin tutuille kuin vieraille. Siitä on hyötyä, kun hän kampanjoi Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaana, sillä moni tilaisuus jää häneltä väliin, koska paikalle ei pääse pyörätuolilla.
Wiik sanoo, että hänen puolueensa tarvitsee häntä tuomaan vammaisasioita esiin.
– Meillä on hyvä vammaispoliittinen työryhmä, mutta loppupeleissä meidän vammaisten täytyy itse pitää asioistamme meteliä. Muuten ne unohtuvat, hän sanoo.
Wiik sanoo, että esteettömyys on tyypillinen asia, josta puhetta piisaa, mutta muutosta ei näy.
– Esteettömyyttä ei ole pakko ottaa huomioon, kun rakennetaan. Sen kalleuteen vedotaan, vaikka todellisuudessa se ei maksa enempää kuin standardirakentaminen. Se vain pitää ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa.
Eeva Wiikin henkilökohtainen elämä muuttui täydellisesti lokakuussa 2002 kauppakeskus Myyrmannin räjähdyksessä.
– Aloitimme alusta, lähdimme rakentamaan elämää tyhjästä, Wiik sanoo.
Myös hänen puolisonsa ja kaksi tytärtään loukkaantuivat.
Asiasta lisää Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 25.3.2011.
lehti 