Helsingin Kalliossa, Harjutorilla, on rauhallista. Aurinko paistaa. Antikvariaatti Punaisen Planeetan edessä on punaisia muovilaatikoita. Tänään niissä ei ole kirjoja, vaan ruisleipää.
– Ilmainen leivänjakelu on mielenilmaus yleistä välinpitämättömyyttä vastaan, selittää antikvariaatin pitäjä Elmeri Vehkala.
Leipäjako on osa spontaanisti ja nopeasti noussutta kansanliikettä, joka puolustaa paitsi Hurstin ruokajakelua, myös monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Muun muassa facebook-ryhmissä ja blogeissa on vastustettu Hurstin leipäjonon häätöä Helsinginkadulta.
Köyhät ihmiset ovat ärsyyntymiselle väärä kohde.
– Minut herättivät ihmisten lausunnot siitä, kuinka heidän asuntonsa arvo laskee leipäjonon takia, sanoo Vehkala.
– Siitä tuli todella paha mieli. Päätin, että nyt pitää liberaalin lätinän sijaan tehdä jotain konkreettista.
Mukana tempauksessa ovat Vehkalan lisäksi Kallion Kulttuuriverkosto, verkossa virinnyt Kallio-liike sekä Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto 1. Viimeksi mainittu lahjoitti leivät yhdessä Vaasan myllyn kanssa.
Nälkäinen ei tartu kirjaan
1980-luvulta asti Kalliossa pyörineen Elmeri Vehkalan mukaan kalliolaisuutta vaikea määritellä, mutta ainakin siihen kuuluu moni-arvoisuus ja monikulttuurisuus, ja se, että ihmisillä on erilaisia tulotasoja.
– Sehän on parhaimmillaan minkä tahansa kaupungin kaupunkilaisuuden toimiva määre.
Vehkala vastustaa ghettouttamista.
– Ei se toimi, että ängetään Itä-Helsinkiin kaikki matalan tulotason omaavat ihmiset, kantakaupungissa asuvat rikkaat ja väliin rakennetaan aita. Se ei palvele ketään, ei edes kivijalkakauppiaan ja yrittäjän etua.
Yrittäjänä Vehkala tietää myös, että jos ihmisellä ei ole leipää, ei hän myöskään osta kirjoja.
– Se että ihmisellä on leipää, on tärkeämpää kuin minun kirjakauppani. Itse toivotan Hurstin leipäjonon tervetulleeksi kauppani eteen koska vaan.
Leipäjonoille loppu
Leipälaatikoiden äärelle saapuu myös Kallion vasemmiston puheenjohtaja Henrik Nyholm, suoraan Myllypuron ruokajaosta. Siellä vapaaehtoisena toimiessaan hän näkee joka maanantai, miltä köyhyys näyttää.
– Tavallisia ihmisiä, hän kuvailee.
– Varsinkin Helsingissä asuminen vie niin suuren osan tuloista, että välillä on pakko valita maksaako vuokran vai käykö kaupassa.
Köyhyydestä pitääkin Nyholmin mielestä ärtyä, mutta köyhät ihmiset ovat ärsyyntymiselle väärä kohde.
– Köyhiä syyllistämällä asiat eivät muutu.
Ei myöskään nimittelemällä niitä, jotka ovat Kallion jonosta ärsyyntyneet, hän muistuttaa.
– Minä ja jokainen ruokajakelussa jollain tavoin toimiva toivoo, että ruokajonot lopetetaan – tekemällä ne tarpeettomiksi.
Henrik Nyholm näkee Hurstin leipäjonon häätämisestä nousseessa liikehdinnässä mahdollisuuden muutokseen.
– Sehän olisi mahtavaa, jos Hurstin häätö aiheuttaisi sellaisen poliittisen paineen, että perusturvaa olisi pakko korottaa!
Vanhempiensa Veikko ja Lahja Hurstin työtä jatkava Heikki Hursti on jakanut ruokaa ja vaatteita Helsinginkadulla vuodesta 2005. Nyt toimintaa uhkaa häätö.
uutiskirje 
