Kenelle kuuluvat avoimesti verkossa kehittyvät globaalit aivot?

Edessä kamppailu yhteisöistä

Juttu julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 1.4.2011

Tamperelainen Jukka Peltokoski on yksi niistä nuorista vasemmistolaisista tutkijoista ja ajattelijoista, jotka etsivät vaihtoehtoa globaalille kapitalismille. Käytännön politiikassakin Peltokoski oli mukana Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaana.

Degrowth-liike kehittelee ratkaisuksi kohtuutalouden mallia. Peltokoskenkin ajattelun juuret ovat kulutuskriittisyydessä. Nyt hän puurtaa kuitenkin sellaisten käsitteiden parissa kuin vertaistuotanto, yhteisötalous ja solidaarisuustalous.

Vertaistuotanto on internetajan talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä. Yhteisötaloudessa on kyse osuuskuntien, yhdistysten ja vastaavien harjoittamasta taloudellisesta toiminnasta.

Solidaarisuustaloudessa on Peltokosken mukaan yksinkertaisesti kyse ihmisten väliseen solidaarisuuteen perustuvasta vaihtoehtotaloudesta.

Verkostoja ja yhteenliittymiä

Vertaistuotannossa Peltokoski näkee kaksi päälinjaa.

– Jotkut korostavat siinä vaihtoehtoisten tuotannollisten yhteenliittymien ja verkostojen luomista ja ihmisten keskinäistä solidaarisuutta niissä.

Tämän taustalla on varautuminen kapitalismin kriisiytymiseen: verkostossa jäsenet rakentavat keskinäistä turvaa ja tuotantoa.

Vertaistuotannon toinen painotus liittyy vertaisverkkoihin. Tietokoneiden ja tietoverkkojen yhteydestä tuttu termi kuvaa internetverkkoa, jossa ei ole keskusjohtoa, vaan jäsenet organisoituvat itsenäisesti erilaisten kehityshankkeiden ympärille.

Peltokoski viittaa termillä erityisesti tiedon, kulttuurin, innovaatioiden, tutkimuksen ja markkinoinnin tuotantoon, joissa vertaisverkot ovat osoittautuneet tehokkaiksi.

Kaikki menestyvät nettiajan yritykset käyttävät jo vertaisverkkoa hyväkseen.

– Esimerkiksi Googlen hakukoneen tehokkuus selittyy sillä, että se seuraa, miten ihmiset itse linkittävät ja tuottavat tietoa netissä.

Avointen ja vapaiden ohjelmistojen sekä Wikipedian kaltaiset mammuttihankkeet ovatkin kaatamassa suljetuille ja keskitetyille toimintatavoille perustuvat edeltäjänsä.

Kohti taistelua

Myös Facebook tarjoaa käyttäjille toiminta-alustan. Ihmiset itse sitten tuottavat varsinaisen toiminnan.

– Vertaistoiminta on se sisältö, josta yritykset hyötyvät. Facebook siis kaupallistaa ihmisten omaa vertaistuotantoa.

Vertaisverkot tuovat myös yritysten ulottuville verkostoissa syntyvän uuden tiedon ja uudet ideat. Avoin innovaatio onkin nyt päivän sana.

Esimerkkinä tästä Peltokoski mainitsee Jyväskylän julistaman suunnittelukilpailun Kankaan paperitehtaan alueen suunnittelusta. Tehtävää ei tilattu kaupungin omilla arkkitehdeilta vaan ideointi teetetään prosessina, johon kuntalaiset otetaan osallisiksi.

Solidaarinen vertaisapu ja -tuki ei ole mitään uutta. Mutta internetin myötä vertaisverkot eivät enää ole sidottuja kasvokkaiseen ja paikalliseen vuorovaikutukseen, vaan ne rakentuvat globaalilla tasolla ja muuttuvat osin anonyymeiksi.

– Kyse on uudesta, tietokapitalismille ominaisesta tuotantovoimasta. Yritysten kilpailukyky perustuu sille, että ne kaappaavat ideoita ihmisten itseohjautuvista verkoista.

Peltokosken tutkijankammio sijaitsee nykyisin osuuskuntapohjaisen kulttuurikahvila Hertan tiloissa.

Hän vertaa Hertan tarjoamaa kaupunkitilaa nettifirmojen tarjoamaan toiminta-alustaan. Kummassakin liiketoiminta on riippuvaista tilan ympärille syntyvästä yhteisöllisyydestä ja ihmisten omasta innostuksesta.

Mchoivaketjuja

Nettiajan firmat menestyvät, koska ne käyttävät hyväkseen globaaleja aivoja.

Mutta toimiiko vertaistuotanto muuallakin, vaikkapa hoivapalveluissa? Ainakin sitä yritetään jo monessa maassa. Kyse on siitä, kuka valjastaa kolmannen sektorin käyttöönsä. Kansainväliset mchoivaketjutko?

Jos julkisia palveluja yksityistetään, syntyy tilausta kansainvälisille ketjuille.

– Mutta on toinenkin vaihtoehto: voidaan rakentaa solidaarisia yritysmuotoja, esimerkiksi yhteiskunnallisia yrityksiä.

Edessä onkin kamppailu siitä, miten yhteiskunnallinen yritys määritellään. Vielä sitä koskevaa lainsäädäntöä ei ole.

Samanlaisia kamppailuja on muuallakin vertaistuotannossa. Omivatko uuden ajan kasvuyritykset vertaisverkkojen voiman vai voidaanko tiedon ja ideoiden tuotanto valjastaa solidaarisiin päämääriin?

– Aikanaan kamppailtiin teollisen tuotantovoiman haltuunotosta. Nytkin täytyy käydä kamppailua siitä, mihin tarkoituksiin tietoyhteiskunnan uudet voimat suuntautuvat, Peltokoski pohtii.

Uudenlaista palkkatyötä

Mutta jos julkisia palveluita korvataan laajamittaisesti erilaisilla yhteisötalouden muodoilla, miten silloin käy palkkatyölle?

Peltokosken mukaan silloin syntyy uutta palkkatyöväestöä, prekaaria työvoimaa, jolle on tunnusomaista itsensä työllistäminen, eräänlainen työläisyrittäjyys.

– Vasemmiston ja ay-liikkeen pitäisi olla mukana kamppailemassa heidän oikeuksistaan ja luomassa uutta työläistietoisuutta.

Tampereella asia voi olla jo hyvinkin pian ajankohtainen, sillä Koukkuniemen vanhainkotialueelle ollaan perustamassa yhteiskunnallista yritystä. Miten siellä käy työvoimalle, sitä ei vielä tiedä kukaan.

– Vasemmisto ei voi aina puolustaa kategorisesti julkisia palveluita, vaan se on myös mentävä kamppailemaan uuden työvoiman rinnalle näissä uusissa yrityksissä ja yrittäjyyden muodoissa.

Vaihtoehto

Vasemmiston pitää Peltokosken mukaan miettiä myös omaa yhteisötalouden vaihtoehtoa. Hän tarkoittaa ainakin perinteisten osuuskuntien herättämistä henkiin.

– Se ei ole kokonaisyhteiskunnallinen ratkaisu, mutta osuuskuntien ja solidaaristen verkostojen avulla voidaan rakentaa liikettä, joka puolestaan voisi haastaa kapitalistisen yhteisötalouden mallin.

Tärkeintä tässä liikkeessä on Peltokosken mukaan kuitenkin se, että ihmiset saadaan tekemään itse asioita.