Eduskunnalle siirtyvä jalkaväkimiinasopimuksen hyväksyminen ilahduttaa kansalaisjärjestöissä. Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius muistuttaa, että asian puolesta on tehty töitä 15 vuotta.
Kyse on Suomen liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, joka tuli voimaan vuonna 1999. Se kieltää miinojen käytön, kehityksen, tuotannon, hankinnan, varastoinnin ja kuljetukset. Suomen liittyminen on junnannut, vaikka periaatteessa jo kahden ulko-ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan siihen olisi oltu liittymässä.
– Viimeiseen asti jännitimme, pitääkö aikataulu, johon on sitouduttu. Suomi veti samaa linjaa vuodesta toiseen, toistellut, että sopimus on tärkeä, muttemme voi vielä liittyä.
Edellisen eduskunnan heiniä
Lodenius kuitenkin varottaa siitä, että huhtikuussa aloittanut eduskunta ei suoranaisesti ole esityksen takana, koska sen valmisteli ennen vaaleja istunut hallitus.
– Olisi ollut luontevaa, että edellinen hallitus olisi hoitanut asian, sillä enää ei istu se eduskunta, joka on selonteolla linjannut sopimukseen liittymisen. Edellinen hallitus ei ehtinyt saada esitystä eduskuntaan asti ja uusi hallitus otti sen nimiinsä, Lodenius toteaa.
– Nyt on eri kansanedustajat eivätkä he tavallaan ole sitoutuneet tähän asiaan.
Esitys kuitenkin mennee läpi, koska vain yksi puolue on puheenjohtajansa suulla ilmoittanut vastustavansa sopimukseen liittymistä. Se on perussuomalaiset.
– Muut puolueet ovat olleet mukana prosessissa, vaikka varmasti niissä on yksittäisiä kansanedustajia, jotka vastustavat sopimusta, Lodenius uskoo.
Kustannustehokkaat miinat
Eduskunnan perussuomalaiselta puolustusvaliokunnan puheenjohtajalta Jussi Niinistöltä tulikin jo torstaina tiedote, jossa hän totesi, että Ottawan sopimukseen ei tule liittyä.
– Kyseessä on vuosia vatvottu poliittinen päätös, joka on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti mieletön, Niinistö kirjoitti.
Hän pitää jalkaväkimiinoja sodassa Suomen puolustukselle olennaisen tärkeinä.
– Meillä on pitkät rajat, mutta vähän puolustajia. Miinat eivät ole hyökkäysaseita. Niiden käytöllä säästetään omia sotilaita ja aiheutetaan hyökkääjälle tappioita. Rauhan aikana miinat ovat varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään, Niinistö arvioi.
Hän muistutti myös, että jalkaväkimiina on kustannustehokas.
Nostalgiset perussuomalaiset
Lodeniuksen mielestä perussuomalaiset tuntuvat mieltävän puolustusasiat vanhanaikaisesti.
– Heidän näkemyksensä on jotenkin nostalginen. He tuntuvat haluavan puolustuksen, jossa on paljon miehiä metsässä kiväärin ja miinan kanssa. He eivät miellä uudenlaista liikkuvampaa ja paljon teknologisempaa puolustusta.
Hän toteaa Suomea pidettävänkin tästä syystä erikoisena tapauksena.
Onneton hokema pitkästä rajasta
Lodenius toteaa myös, että Jussi Niinistönkin toistama hokema Suomen pitkästä maarajasta on alkanut elää omaa elämäänsä maailmalla. Sillä lienee haluttu aikanaan muistuttaa muille, että Suomella on Venäjä vieressään.
– Mutta siitä syntyi onneton väärinkäsitys,että meidän itäraja on miinoitettu rauhankin aikana. Sitä olemme saaneet oikoa niin puolustusvoimissa kuin rauhanliikkeessä. Viimeksi tänään olen lähettänyt viestin siitä, että meillä ei ole rauhan aikana aktiivisia miinakenttiä, Lodenius sanoo.
– Jopa monet nuoret armeijan käyneet suomalaismiehetkin luulevat, että rajalla on miinat ja siksi sieltä on tullut niin vähän pakolaisia. Mutta miinoja ei ole ainakaan meidän puolella.
Lodenius toteaa, että hokeman vuoksi luullaan myös, että miinoja on ollut tarkoitus latoa vain viivaksi rajan pintaan.
– Todellisuudessa niitä oli tarkoitus käyttää kaikissa eri puolustushaaroissa koko maan alueella.
Siviileille vaaraksi
Lodenius muistuttaa, että miinoista luovutaan, koska sodankäynnissä on sallittu vain sellaiset aseet, joiden voima kohdistuu vihollisen sotilaisiin.
– Miina taas jää maastoon ja siksi siviiliväestö on vihollisen sotilaita suuremmassa vaarassa.
Vaaratilanne jatkuu vuosia sotatilan päättymisen jälkeenkin.
– Suomessa yhä siivotaan edellisen sodan jälkiä, vanhoja pommeja ja granaatteja ynnä muuta. Näin on kaikissa sodissa, joissa on käytetty miinoja. Siksi miinakampanja ei olekaan ensisijaisesti pasifistisen rauhanliikkeen vaan humanitääristen järjestöjen kampanja.
uutiskirje 
