Suomessa koetetaan harmaata taloutta kitkeä etenkin rakennus-, majoitus- ja ravintola-alalta. Suomalaisten harjoittamassa kansainvälisessä sijoitustoiminnassa tulojen pimittäminen verottajalta on kuitenkin suhteellisesti vielä paljon suurempaa.
Kansainvälistyvästä harmaasta taloudesta eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tutkimusraportin tehnyt Markku Hirvonen sanoo Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä Suomen toimivan eräänlaisena veroparatiisivaltiona, joka ei pysty tehokkaasti valvomaan sen paremmin omia kuin muidenkaan valtioiden verointressejä. Syynä on se, että Suomi sallii tosiasiassa omillekin kansalaisilleen nimettömän arvopaperiomistuksen ulkomaiden kautta.
Raha pannaan uuteen pakettiin
Runsas neljännesmiljoona suomalaista on vuosittain veroilmoituksissa kertonut saaneensa pääomatuloja ulkomailta. Keskimääräinen tulo on ollut muutamia satoja euroja.
Hirvosen selvityksen mukaan verottajan tilastojen ja Suomen Pankin arvopaperisäilyttäjiltä keräämien tilastojen välillä on iso ero – verottajan tappioksi. Eikä Suomen Pankin tilastoissakaan näy se, miten paljon suomalaiset saavat pääomatuloja suoraan ulkomailta.
Valvonnan vaikeutta kuvaa EU:n säästödirektiivin vaikutukset. Mukana oleva valtiot ilmoittavat ulkomailla olevista talletuksista saadut korot kotimaan verottajalle. Jos ilmoitusta ei tehdä, koroista on lähtömaassa perittävä 35 prosentin vero, josta valtaosa tilitetään koronsaajan kotivaltiolle.
Direktiivin seurauksena esimerkiksi Sveitsissä olleet satojen miljoonien eurojen talletukset katosivat kokonaan. Rahat on paketoitu todennäköisesti uudeksi tuotteeksi, josta ilmoitusta ei tarvitse tehdä.
Yksi keino kiertää omistuksen valvontaa ja verottajaa on ottaa ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä sijoitussidonnainen henkivakuutus, jossa voi itse valita sijoituskohteeksi esimerkiksi suomalaisia pörssiyhtiöitä. Sijoitusten tuottojen ilmoittaminen on jälleen pelkästään omantunnon varassa.
Hirvosen mukaan suomalaiset sijoittivat vuosina 1997 – 2008 vakuutusmeklareiden välityksellä salkkuvakuutuksiin lähes 1,5 miljardia euroa.
Ulkomaalaiset ovat keskuudessamme
Suomalaisen pörssiosakkeiden omistajan on helppo naamioitua ulkomaalaiseksi omistajaksi, jolloin välttyy täällä kokonaan myyntivoittojen verotukselta ja selviää ainakin vähemmällä osinkotuottojen verotuksesta.
Sijoittaja voi ostaa osakkeensa ulkomaisen pankin tai muun sijoituspalveluyrityksen kautta, joka rekisteröi omistukset ulkomaalaisille omistajille tarkoitettuun hallintarekisteriin.
Ulkomaalaiselle maksetuista osingoista on peritty täällä 28 prosentin lähdevero tai sitten saajan asuinmaan kanssa tehdyn verosopimuksen mukainen lähdevero, joka voi olla myös nolla prosenttia. Vuoden 2015 lakimuutoksen jälkeen veroa peritään 15 prosenttia, jos osingonsaajasta ei ole tarkkoja tietoja.
Vuonna 2008 Suomesta maksettiin Hirvosen mukaan osinkoja ulkomaille 4,5 miljardia euroa, joista perittiin lähdeveroa vajaat kymmenen prosenttia eli 440 miljoonaa euroa. 28 prosentin vero olisi tuottanut yli 800 miljoonaa euroa enemmän. Entistä suurempi osa osingoista menee sellaisiin maihin kuten Britanniaan, joiden kanssa tehdyn sopimuksen mukaan veroprosentti on nolla. Hirvonen arvioi esimerkiksi Britannia-kuvion merkinneen Suomelle 300 – 600 miljoonan euron veromenetyksiä vuodessa.
Yritysten vuosi-ilmoitukset omistajiensa kotimaista ovat jälleen pahasti ristiriidassa sen kanssa, mitä Kansainvälisen valuuttarahaston tiedot kertovat Suomeen tehtyjen arvopaperisijoitusten alkuperämaista.
Sekä Suomen että myös muiden maiden veroviranomaisille tuntemattomaksi jääneille ulkomaalaisille tai sellaisina esiintyville maksettiin Hirvosen mukaan vuonna 2008 Suomesta kaikkiaan noin viisi miljardia euroa osinko- ja korkotuloja – hyvin kevyesti verotettuna.
lehti 