Vasemmistoliiton ensimmäisen kauden kansanedustaja Risto Kalliorinne on politiikassa kotimaan arkisten asioiden takia. Oikeassa olijan rooli ei hänelle riitä.
– Raahen kaupunginvaltuustossa hävittiin joka ikinen äänestys vasemmisto–oikeistovoimasuhteiden mukaan 20–23. Mutta piiruakaan ei annettu periksi.
Sama jatkui Oulussa.
Vakuus-rahastojen tukeminen ei ole mulle yhtään vaikeaa.
– Ajattelin, että ei oo mittään järkeä, että vietän illat tämmösesä hommasa enkä pysty näyttämään äänestäjille yhtään asiaa, jonka olisin saanut aikaiseksi.
Kaveriksi muiden kanssa
Sitten hänestä tehtiin valtuustoryhmän puheenjohtaja.
– Päätin, että me hankkiudutaan muitten kanssa niinko kaveriksi ja mennään Oulun politiikan ytimeen tekemään sopimuksia ja päätöksiä eikä jäädä ulkolaidalle viisastelemaan.
Kaikkia Vasemmistoliitossa se ei miellyttänyt.
– Jotkut meidän ryhmän jäsenistä ovat sitä mieltä, että Kalliorinne luopui periaatteistaan ja teki sopimuksia, jotka eivät ole tarpeeksi hyviä. Mutta enemmistö tykkää, kun vaikutetaan.
Olikin selvää, että Kalliorinteen mielestä Vasemmistoliiton tuli eduskuntavaalien jälkeen mennä taas ytimeen eli maan hallitukseen.
– Ehdin olla kaksi päivää epätoivoinen, että tässä ollaan pienimmän oppositiopuolueen edustaja ja kavereina ovat patavanhoilliset keskusta ja Perussuomalaiset. Taas tehdään esityksiä, joita kukaan ei kannata. Olisi vain se oikeassa olemisen ihanuus, josta en saanut tyydytystä kunnallispolitiikassakaan.
Ei syö sanojaan
Toisin kävi ja hallitukseen mentiin. Nyt kamppaillaan Euroopan talouskriisin ja Kreikan tukipakettien kanssa. Ne eivät ole helppoja asioita vasemmistolle, joka kuulemma syö nyt vaalilupauksiaan.
Kalliorinne ei syö.
– Huomasin, etten ole sanonut tai luvannut ihmisille nettisivuillani tai vaalimateriaalissani yhtään mitään vakausrahastosta. Minulla on siellä sosiaaliturvaa, radanpitoa, peruspalaveluita ja pohjoisen teollisuuden edistämistä.
Hän huomauttaa, että vasemmisto on ollut vääntämässä kriisimaiden tukemista parempaan suuntaan sen, minkä voimallaan pystyy.
– Ja ehkä vähän enemmänkin. Olemme saaneet muutettua Suomen linjaa ja se ei ole mitään sanojensa syömistä, hän sanoo.
– Kannattaako meidän tehdä tästä elämää suurempi kysymys ja samalla menettää kaikki mahdollisuudet vaikuttaa asioihin, jotka ovat keskeisiä kotimaan arjessa? Vakuusrahastojen tukeminen ei ole mulle yhtään vaikeaa.
Kalliorinne on tehnyt nuoruuden tehdastöiden jälkeen uransa pääosin sosiaalialan hommissa, ollut pakolaisneuvojana, lastensuojelussa ja vankityössä. Köyhäkin arki on tuttua.
– Vaikeampaa olisi hyväksyä säästöjä ihmisten palveluista.
Lue Risto Kalliorinteen henkilökuva perjantaina 23.9. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä.
uutiskirje 
