Vasemmistoliiton työelämäfoorumissa viikonvaihteessa Tampereella puhunut työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka Tampereen yliopistosta toivoo, että nykyistä enemmän kiinnitettäisiin huomiota henkiseen työhyvinvointiin.
– Henkisellä puolella tarvitaan avokuntoutusta. Mutta tällainen kuntoutus ei kuulu minkään tuen piiriin, Manka toteaa.
Aslak-kuntoutuksessa mennään yleensä johonkin laitokseen, ja siellä kuntoutus painottuu fyysiseen toimintakykyyn. Kuitenkin työhyvinvoinnin ongelmat painottuvat vahvasti henkiselle puolelle.
Aslak-kuntoutuksen puutteena Manka näkee sen, että sillä ei päästä käsiksi työyhteisöön. Aslakin tuloksetkaan eivät tutkimusten mukaan kanna kovin pitkälle.
Jos työyhteisön toimivuutta halutaan tukea, silloin avokuntoutus oman työpaikan lähellä ja päivä silloin, toinen tällöin -tyyliin toteutettuna olisi Mankan mielestä paras ratkaisu.
– Mutta tällaisen kuntoutuksen järjestäminen jää täysin työantajan maksettavaksi. Kela ei sitä tue.
Kelan tulkinta asiassa on nykyisellään tiukka. Mankan mielestä muunkin tyyppinen koulutus pitäisi hyväksyä viralliseksi kuntoutukseksi.
Työntekijälle arvostusta
Mankan puheenvuoroa seuranneissa kommenteissa tuli esiin sellaisia työpahoinvointia aiheuttavia tekijöitä, joita ei pelkällä kuntoutuksella korjata.
City-markettin valtakunnallinen pääluottamusmies Leila Tilvis totesi, että työelämästä on kadonnut mieli ja inhimillisyys.
Tarjolla on vain henkistä keppijumppaa. Sillä Tilvis tarkoittaa vastentahtoisen osa-aikatyön teettämistä.
– Meillä on yli 80 prosenttia osa-aikaisia, valtaosin vasten omaa tahtoaan. Onko se työhyvinvointia vai -pahoinvointia, jos ei voi tulla palkallaan toimeen, Tilvis kysyy.
Hän peräänkuuluttaakin työnantajalta arvostusta työntekijöitä kohtaan, kun kerran heidät on töihin otettu.
Kaupan alalla työntekijöiden henkinen paine kasvaa Tilviksen mukaan kaiken aikaa muun muassa sitä kautta, kun seurantajärjestelmiä tulee koko ajan lisää.
Rautaruukin pääluottamusmies Mika Vuoti totesi, että työhyvinvointisuunnitelman tekeminen työpaikalle on helppoa, mutta toteutus sitten jo vaikeampaa.
– Usein kuvitellaan että suunnitelma sinällään on jo riittävä. Vuonti kertoi, että hänen työpaikallaan eniten ongelmia aiheutuu vuorotyöstä.
Hyvinvointia pätkissä
Tampereen yliopiston pääluottamusmies Sinikka Torkkola Tieteentekijöiden liitosta pohti epätyypillisissä työsuhteissa olevien työhyvinvointia.
Epätyypillisissä työsuhteissa – määräaikaiset tai vastentahtoisesti osa-aikaiset, itsensä työllistäjät, apurahalla työskentevät – on 700 000–800 000 ihmistä, joita monet työhyvinvointia koskevat toimet eivät koske lainkaan.
Loma, jos sitä pätkätyössä kertyy, on usein pätkälomaa. Oikeus itsensä kehittämiseen ei toteudu, sillä opinto- ja vuorotteluvapaiden saamisen ehdot eivät pätkätöissä täyty.
– Kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta lisää työhyvinvointia, Torkkola muistuttaa.
Mutta lisää työtunteja tai uutta pätkää odottava ei helpolla kysy oikeuksiensa perään.
Todellinen mahdollisuus lomaan taattava kaikille
Itsensä työllistäjiltä puuttuu kokonaan kollektiivinen neuvotteluoikeus ja siten myös voima ajaa omia etujaa, ja yt-neuvotteluissa esimerkiksi määräaikaiset ovat heikoilla.
Torkkola kysyykin, miten yhdenvertaisuus lainsäädännössä sopii yhteen sen kanssa, että työntekijöitä kohdellaan eriarvoisesti työsuhteen pituuden perusteella.
– Onko esimerkiksi oikein, että oikeus palkalliseen sairauslomaan tai äänioikeus yhteisön vaaleissa riippuu työsuhteen pituudesta?
Torkkolan mielestä todellinen mahdollisuus lomaan on taattava kaikille. Luottamusmiesjärjestelmä pitää hänen mielestään muuttaa sellaiseksi, että myös osa-aikaiset ja määräaikaiset työntekijät voisivat ryhtyä luottamushenkilöksi.
lehti 