Egyptin ja Tunisian talouspolitiikan suunnasta vallanvaihdon jälkeen käydään kovaa kamppailua. Tällä hetkellä kansainväliset rahoituslaitokset IMF ja Maailmanpankki pyrkivät ottamaan keskeisen roolin maiden suunnan määrittelyssä.
Samat rahoituslaitokset olivat voimakkaasti tukemassa kaatuneiden hallitusten talouslinjaa. Niiden ajamat yksityistämisohjelmat johtivat 1990-luvulla julkisen sektorin työntekijöiden irtisanomisiin, ammattiliittojen toiminnan vaikeuttamiseen ja vaurauden erittäin epätasaiseen jakautumiseen.
IMF ja Maailmanpankki pyrkivät ottamaan keskeisen roolin maiden suunnan määrittelyssä.
School of Oriental and African Studies -yliopiston tutkijat ovat arvioineet, että rahoituslaitosten nyt suunnittelemien ohjelmien toteutuminen merkitsisi saman linjan jatkumista.
Vanhan talousmallin jatkaminen voidaan käytännössä sementoida lainoihin liitettyjen talouspoliittisten ehtojen avulla. IMF:n ja Maailmanpankin lainaohjelmissa ehtojen liittäminen on lähes rutiininomaista.
Rahoituslaitosten pikainen aktiivisuus herättää kysymyksen, onko strategiana sitouttaa siirtymäajan hallitukset pitkäaikaisiin lainaohjelmiin. Ohjelmien poliittiset ehdot sanelisivat myös tulevien hallitusten talouspolitiikkaa.
Hallitukset tuskin uskaltaisivat jättää noudattamatta ehtoja, koska tämä lakkauttaisi maiden ulkopuolisen julkisen rahoituksen. IMF:n ja Maailmanpankin arviot vaikuttavat huomattavasti myös kaupallisen rahoituksen ehtoihin.
Kamppailua ei kuitenkaan ole vielä käyty loppuun. Koska rahoituslaitokset syystäkin liitetään kaatuneisiin hallintoihin, ne ovat hyvin epäsuosittuja eikä niiden ole helppo ”myydä” ohjelmiaan kohdemaille, näiden kiistattomasta rahantarpeesta huolimatta. Paikallisella kansalaisyhteiskunnalla on myös tällä hetkellä kohtuullisesti sananvaltaa.
Kesäkuun alussa IMF ilmoitti kolmen miljardin dollarin lainasta Egyptin talousohjelman tukemiseksi. IMF:n virallisen tiedotteen mukaan kyseessä olisi ”ensimmäinen askel entistä kokonaisvaltaisemman yksityissektorin johtaman talouskasvun luomiseksi”.
Egypti kieltäytyi lainasta vedoten yleiseen mielipiteeseen. Taustalla oli ainakin osittain kansalaisyhteiskunnan aktiivinen kampanjointi.
Eräs IMF:n ja Maailmanpankin rahoitukseen liittyvä piirre on ollut epäselvyys.
G8-johtajat lupasivat monenkeskisten kehityspankkien rahoitusta Tunisialle ja Egyptille yli 20 miljardia dollaria.
Lisäksi saman verran rahaa pitäisi olla tulossa Yhdysvaltojen ja rikkaiden arabimaiden kahdenkeskisistä ohjelmista. Ei ole kuitenkaan selvää, kuinka suuri osa näistä lupauksista on vanhojen rahoitussitoumusten toistamista.
Ennen kaikkea on epäselvää, minkä suuruinen osa summasta on lainaa ja minkä verran apua. Egypti ja Tunisia ovat suhteellisen raskaasti velkaantuneita jo nyt. Jubilee-velkaliike onkin vaatinut maiden vallitsevan velkataakan mitätöintiä diktaattorivelkana.
Juttu on osa Kansan Uutisten Viikkolehdessä kahden viikon välein ilmestyvää Tulosvaroitus-sarjaa, jonka toinen kirjoittaja on Matti Ylönen. Into Kustannus julkaisee valikoiman Tulosvaroitus-juttuja ensi tiistaina kirjana.
lehti 