Passiivinen elämäntapa lisää aikuistyypin diabeteksen riskiä huomattavasti. Sen sijaan jo puoli tuntia reipasta kävelyä joka toinen päivä saattaa riittää pitämään taudin loitolla.
Jyväskylän yliopistossa tänään perjantaina tarkastettavassa Katja Wallerin liikuntalääketieteen väitöskirjassa on tutkittu liikunnallisen aktiivisuuden merkitystä metabolisen oireyhtymän ja kroonisten sairauksien puhkeamiseen sekä ennenaikaisiin kuolemiin.
Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että vähäinen liikunta on merkittävä syy verisuoni- ja aineenvaihduntasairauksien taustalla. Näissä tutkimuksissa ei ole kuitenkaan huomioitu perintötekijöiden vaikutusta.
Wallerin tutkimus perustuu Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteistyössä tekemään kaksostutkimukseen, jossa tutkittavia seurattiin 28 vuoden ajan. Waller tutki kaksospareja, jotka erosivat toisistaan liikunta-aktiivisuuden osalta.
Vähemmän muitakin vaivoja
Tulokset osoittivat, että vapaa-ajan liikunta ehkäisee tyypin 2 diabeteksen puhkeamista myös silloin, kun perimän ja alkutilanteen painon vaikutukset on huomioitu. Kun liikunnallisesti ei-aktiivisia kaksosia verrattiin heidän liikunnallisesti aktiivisiin sisaruksiinsa, todettiin, että jo vähäinen aktiivisuus puolitti riskin sairastua tyypin 2 diabetekseen.
– Tutkimus osoitti, että jo noin puoli tuntia reipasta kävelyä joka toinen päivä tai muuta kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa ennaltaehkäisi tyypin 2 diabetesta tai ainakin hidasti sen puhkeamista verrattuna täysin inaktiivisiin. Passiivinen elämäntapa siis lisää aikuistyypin diabeteksen riskiä huomattavasti, Waller kertoo.
Pitkäaikainen liikunta-aktiivisuus aikuisiässä näkyi myös keskimäärin 8 cm pienempänä vyötärönympäryksenä verrattuna ei-aktiivisiin kaksosiin. Liikunnallisesti aktiivisilla kaksosilla oli vähemmän korkeaa verenpainetta, vähemmän tarvetta psyykelääkkeille tai sairaalahoidolle sekä pienempi riski kuolla ennenaikaisesti. He olivat haastattelujen perusteella ei-aktiivisia tyytyväisempiä elämäänsä.
Liikunnallinen aktiivisuus lisäsi kuitenkin liikunnan myötä tulevia urheiluvammoja.
– Perimällä voi olla vaikutuksia useampiin verisuoni- ja aineenvaihdunta sairauksien riskitekijöihin, mutta etenkin vyötärönympäryksen kasvamisen ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantumisen kohdalla liikunnan ennaltaehkäisevä vaikutus on suuri, Waller toteaa.
Elintasosairaudet uusi epidemia
Verisuoni- ja aineenvaihduntaan liittyvien sairauksien riski on yleistynyt koko maailmassa. Myös näiden sairauksien yhteydessä esiintyvät lihavuus, ennen kaikkea vyötärölihavuus, sekä häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta ovat lisääntyneet.
Suomessa tyypin 2 eli aikuistyypin diabeetikkoja on arviolta jo kymmenen prosenttia koko väestöstä ja maailmalla tyypin 2 diabeetikkojen määrän on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Tyypin 2 diabeteksen lisääntymisen suurimpina syinä pidetään vähäistä liikuntaa ja ylipainon lisääntymistä.
Katja Waller on toiminut Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa tutkimusapulaisena ja tutkijana vuodesta 2005 lähtien sekä liikuntalääketieteen assistenttina vuodesta 2007 lähtien.
lehti 