Henriksson ei ole törmännyt kanteluihin, joissa epäiltäisiin henkilöä valepsykoterapeutiksi.
Psykoterapeutin ammatissa epäselvyyttä voi ennemminkin aiheuttaa monet erilaiset ammatilliset polut, joita kautta päästään psykoterapiakoulutuksiin ja saadaan psykoterapeutin nimisuojaus.
Moniväyläisyys tuo Henrikssonin mukaan haasteita sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle Valviralle ammattihenkilön nimikesuojan antamiseen.
Henrikssonin mukaan psykoterapeuttien keskuudessa ei kaikilta osin ole sisäistetty sitä, että he ovat juuri terveydenhuollon ammattihenkilöitä saatuaan psykoterapeuttisuojan.
Kela selvitti Valviran ammattirekisterissä vuonna 2009 olleiden psykoterapeuttien koulutuspohjaa kyselyllä.
Kaikista 4 909 kyselyn saaneesta 3 170 vastasi. Lähemmäs 2 000 jätti siis vastaamatta. Vastanneista 33 prosenttia oli psykologeja, 26 prosenttia sairaanhoitajia, 16 prosenttia lääkäreitä, 13 prosentilla oli yhteiskunnallinen tai sosiaalialan koulutus ja 4 prosentilla muu terveysalan koulutus. Viidellä prosentilla koulutus oli jokin muu, mikä tarkoittaa esimerkiksi teologia tai diakonissaa.
Terveydenhuollon peruskoulutus pitää sisällään myös terveydenhuollon lainsäädäntöä. Muiden alojen kautta psykoterapeutiksi tulevilta tämä puuttuu peruskoulutuksesta.
– Minulla on se vaikutelma, että kaikki eivät esimerkiksi ymmärrä, että potilasasiakirjoja pitää tehdä ja säilyttää asianmukaisesti, Henriksson sanoo.
Ammatillisten rajojen rikkomisia valvotaan
Psykoterapeutteihin liittyviä valvonta-asioita Valviraan tulee parisenkymmentä vuodessa. Kaikkiaan valvonta-asioita virastoon tulee noin tuhat vuodessa.
Valviraan valvonta-asioista tulevat tapaukset, joissa potilas on kuollut tai vaikeasti vammautunut. Muut asiat käsittelee aluehallintoviranomainen.
Psykoterapiaan liittyvissä asioissa on harvemmin kyse potilaan kuolemasta.
– Meille tulevissa vakavissa asioissa voi olla kyse esimerkiksi siitä, että psykoterapeutti on rikkonut ammatillisia rajoja esimerkiksi ryhtymällä muihin asioihin. Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä tulee yhdestä kahteen tapausta vuodessa. On myös voitu ryhtyä liiketaloudelliseen suhteeseen.
Psykoterapeuttien kohdalla valeammattikysymys on Henrikssonin mukaan monta muuta ammattia monimutkaisempi.
– Kuka tahansahan voi kutsua itseään terapeutiksi. Se ei ole laitonta. Toisaalta on paljon sellaisia ammattihenkilöitä, joiden työssä on psykoterapeuttinen komponentti.
Kansainvälisesti katsoen tilanne Suomessa on Henrikssonin mukaan psykoterapeuttien valvonnassa on yleisesti ottaen hyvä.
– Mutta on tärkeää tehdä ilmoitus, jos epäilyksiä herää, sillä psykiatrian potilaat ovat aina hyvin suojattomassa asemassa.
lehti 