Suomessa on kuluneena vuonna keskusteltu laajasti seksuaalisesta väkivallasta, muun muassa niin kutsuttujen Lutkamarssi-mielenosoitusten yhteydessä.
Se, että raiskaaja on usein naisen oma kumppani, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Suurin osa seksuaalisen väkivallan uhreista tuntee väkivallan tekijän.
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisilinjalle soittaneista suurin osa on joutunut seksuaalirikoksen uhriksi joko yhteisessä asunnossa tai tekijän tai uhrin asunnossa.
Kynnys avun ja oikeuden hakemiseen on korkea.
– Naisten Linjan palveluista tukea hakevien naisten kertomuksissa seksuaalinen väkivalta yhdistyy usein muihin parisuhdeväkivallan muotoihin, sanoo Naisten Linjan vs. toiminnanjohtaja ja Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion puheenjohtaja Tanja Noponen.
Palvelut ajan tasalle
YK:n kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä ihmisoikeus- ja tasa-arvojärjestöt haluavat murtaa vaikenemisen kulttuurin parisuhteessa tapahtuvan seksuaalisen väkivallan ympäriltä.
Järjestöt vaativat, että seksuaalisen väkivallan uhrien palvelut on ulotettava koko maahan, ja valtion on tuettava kuntia väkivallan vastaisessa työssä.
Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion, Nytkis ry:n ja Amnestyn mukaan palvelut uhreille ovat tällä hetkellä satunnaisia ja niiden saatavuudessa on suuria aluekohtaisia eroja. Kolmas sektori kantaa päävastuun uhreille tarkoitettavasta avusta, joten valtion ja kuntien on lisättävä suoraa tukeaan järjestöille.
Myös kynnys avun ja oikeuden hakemiseen korkea.
– Yhteiskunnan tehtävä on madaltaa tätä kynnystä, toteaa Pia Puu Oksanen Amnesty Internationalin Suomen osastosta.
– Seksuaalinen väkivalta pitää ottaa puheeksi aina, kun puhutaan parisuhdeväkivallasta. Uhrien tukipalvelujen on oltava helposti saavutettavissa. Näillä toimilla murretaan pala palalta hiljaisuutta kotona tapahtuvan raiskauksen ympäriltä.
Suostumuksen puutteen riitettävä
Suomessa raiskaus avioliitossa muuttui rikokseksi vuonna 1994. Silti parisuhteessa koetusta seksuaalisesta väkivallasta vain alle prosentti päätyy poliisin tietoon.
Viime vuonna poliisille tuli 33 ilmoitusta parisuhteessa tapahtuneista raiskauksista, vaikka vuosittain noin 6 500 naista kokee seksuaalista väkivaltaa suhteessaan.
Epäsuhtaa lukujen välillä selittävät monet seikat. Seksuaalista väkivaltaa kumppanin taholta ei tunnisteta rikokseksi ja uhri tuntee usein häpeää ja syyllisyyttä tapahtumista.
– Seksuaalista väkivaltaa on erityisen vaikea tunnistaa jatkumossa, jossa naisen kokemus pahoinpitelyistä, toistuvista raiskauksista ja jatkuvasta henkisestä väkivallasta kietoutuvat yhteen, painottaa Naisten Linjan Tanja Noponen.
Nykyiset lakipykälät myös korostavat fyysisen väkivallan roolia raiskauksissa. Pelkkä tahdonvastaisuus ei riitä tekemään raiskauksesta raiskausta.
Monet suomalaiset järjestöt ja asiantuntijat ovatkin vaatineet ”puuttuvan suostumuksen” sisällyttämistä raiskausrikosten sääntelyyn. Tutkittaessa onko raiskaus tapahtunut, keskeisintä on oltava se, onko uhri antanut suostumuksensa seksuaaliseen tekoon.
YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä 25. marraskuuta.Valoa, ei väkivaltaa -kynttilätapahtumia yli 60 paikkakunnalla järjestävät Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry ja Amnestyn Suomen osasto ry. Yhteistyössä: puolueiden naisjärjestöt, Profeministimiehet, Miina-projekti (Pienperheyhdistys) ja Naisten Linjan paikalliset aktiiviryhmät.www.valoaeivakivaltaa.fi
uutiskirje 
