Hugo Marchant tarvitsee tukemme

Kahdesti kuukauden sisällä Chilestä käännytetty Marchant odottaa parhaillaan Buenos Airesissa sopivaa ajankohtaa kolmannelle yritykselle.

Toiveikkuutta onnistumisesta antoi jo myönnetty 15 päivän oleskelulupa, mutta nyt Santiagon hovioikeus onkin hylännyt lupapäätöksen.

Marchantin asianajajat ovat valittaneet päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Marchantin odotus näyttää pitkittyvän.

Yksin hänen ei sentään tarvitse odottaa. Esimerkiksi viime lauantaina Buenos Airesissa peräti 600 ihmistä kokoontui miettimään, miten he voisivat vedota asiassa Argentiinan hallitukseen. Marchant on saanut tukea myös Uruguaysta ja Brasiliasta.

Oleskeluluvan hylkäyksen perustelut ovat Kermanin mukaan tekaistuja.

– Sanoisin, että kyse on lakien kiertämisestä, hän toteaa.

Kerman on nyt joulun alla lähetellyt sormet sauhuten viestejä kansanedustajille, ulkoministeriöön ja Amnestylle, jotta nämä tukisivat Marchantin taistelua.

Kummilapset

Marchantien perhe on tuttu monelle suomalaiselle jo 1980-luvulta, kun avustusjärjestöt ryhtyivät tukemaan Chilen poliittisia vankeja ja näiden lapsia.

Perheen avuksi tuli kummilapsityön kautta Parasta Lapsille -järjestö. Myös nyt jo lakkautettu Chilen kummiliike oli perheen tukena.

Kummilapsiksi valikoitui niitä, jotka olivat eniten kärsineet Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin aikaisesta poliittisesta vainosta. Parasta Lapsille -järjestön Auta Chilen lasta -kampanjan aikana 800 lasta sai 12,5 vuoden koulutuksen. Heistä 20 prosenttia suoritti myös yliopistotutkinnon. Kampanja päättyi 2002.

– Avulla oli myös terapeuttinen merkitys. Kovia kokeneet lapset saivat toiselta puolelta maapalloa lähelleen ihmisiä, jotka ymmärsivät lapsen tilannetta, Kerman sanoo.

Delegaatio

Suomeen saapui 1980-luvun lopulla Chilen kuolemaantuomittujen delegaatio. Se vetosi Euroopan valtioihin, jotta nämä yrittäisivät saada muutettua tuomiot. Mukana delegaatiossa oli myös Hugon vaimo Silvia Aedo Sepúlveda.

Kummitoiminnassa mukana olleet järjestöt ryhtyivät ajamaan kuolemaantuomittujen asiaa.

Vuoden 1989 vaalit veivät vallan Pinochetilta ja tuomioita alettiin arvioida uudelleen. Euroopasta alettiin etsiä valtioita, jotka vastaanottaisivat maasta karkotetut.

Harri Holkerin hallitus päätti ottaa vastaan Marchantin perheineen. Ehtona oli, että pitää löytyä vastaanottajakunta, joka antaa karkotetulle asunnon ja työnantaja, joka työllistää. Niin perhe asettui Varkauteen; Marchantin kuolemantuomio oli nyt muutettu 25 vuoden karkotustuomioksi.

Perhettä avusti kunnan lisäksi Chilen kummiliike. Työpaikka Marchantille löytyi Eläkeläiset ry:n Kuntorannasta. Perhe muutti Varkaudesta Tampereelle vuonna 2002.

Haave elänyt pitkään

Kerman on tavannut perhettä useasti vuosien varrella. Hän kertoo, että isä-Marchant on haaveillut pitkään vierailusta Chilessä.

– Ensimmäinen vetoomus asiassa tehtiin 2008, kun Erkki Tuomioja oli ulkoministeri. Myös europarlamentilta lähti karkotettuja koskeva vetoomus Chileen, Kerman kertoo.

Ne eivät tuoneet tulosta.

– Viime keväänä Hugo sitten päätti lähteä itse katsomaan, mitä tapahtuu, kun hän pyrkii maahan, Kerman kertoo.

Marchantin aikaan saama tuomio koski muun muassa mukanaoloa yhteenotossa, jossa yksi Pinochetin kenraali menetti henkensä. Tunnustus hankittiin kiduttamalla.

– Chilessä on tapahtunut karmeita asioita. Siksi tämä tuntuu niin väärältä. Kiduttajat ovat vapaana. Demokratian puolesta taistellutta Marchantia ei vieläkään päästetä maahan. Ei siinä ihmisoikeudet toteudu, Kerman toteaa.

Vapaana miehenä Marchant on kävellyt Santiagon kaduilla viimeksi ennen vuoden 1973 vallankaappausta.

Chilessä on istunut jo kaksi komissiota selvittelemässä Pinochetin aikaisia ihmisoikeusrikkomuksia. Ensimmäinen totesi jo yli 3 000 rikkomusta.

– Kaikki kummilapsemme löytyivät listalta, Kerman kertoo.

Suomen syytä reagoida

Kerman muistuttaa, että Suomen valtio otti aikanaan kantaa Marchantin kohteluun lupautumalla karkotuksen kohdemaaksi.

– Nyt Marchantilla on Suomen passi. Olisikin kohtuullista, että valtio reagoisi, kun Suomen kansalainen joutuu tällaisen kohtelun kohteeksi.

Hän toivoo, että Suomi kysyy Chilestä perusteita sille, miksi Eurooppaan karkotetut ihmiset eivät vieläkään pääse tapaamaan sukulaisiaan.

Chilen valtion ihmisoikeusinstituutti on ilmoittanut, että se ei toimi yhden ihmisen asiassa.

– Hugo onkin pyytänyt muita Eurooppaan karkotettuja toimimaan, jotta instituutti voisi ryhtyä toimeen, Kerman kertoo.