Pellon reunassa
– Koskaan ei voi tietää, mitä kotona odottaa, Jari Myllykoski, 52, kuvailee elämäänsä pellon laidalla 40-luvun omakotitalossa Nakkilassa. Viimeksi Elina-vaimo oli pelastanut koiran, joka eli metrisen narun päässä.
– Koiran ja kissan lisäksi perheen hoidossa on viisi hevosta.
– Hevoset ovat vaimon juttu. Minä olen koiraihminen, palveluskoiratuomarina pitkään toiminut Myllykoski toteaa. Koiran hankintaa oli harkittu vuoden verran, kun hömelö ja kouluttamaton turjake löytyi.
– Onko se koira ollenkaan, hän pohtii.
– Vaikka kyllä siitä lähtee oikea ääni ja kiltti se on.
Myllykoski laulaa paljon. Tarinan mukaan hänet kutsuttiin vasemmistoliiton perinteisen karaokekilpailun tuomariksi, koska hän oli kilpailijana liian ylivoimainen.
– Laulaminen usein laukaisee tilanteen, hän sanoo ja kertoo vastikään laulaneensa vanhuspalvelutalo- vierailulla.
– Sen jälkeen ihmisten oli helppo tulla juttelemaan.
Myllykoskella on kolme aikuista lasta aiemmasta avioliitosta. Tytär Sini on vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu ja vanhempi poika metalliverstaan varapääluottamusmies.
Myllykoski on todennut, että eniten häntä ovat kasvattaneet omat lapset.
– Varmaan se tarkoittaa sitä, että lapset antavat eniten tarkoitusta elämään. Kun on avioero takana, lapsiin liittyy paljon huonoa omaatuntoa siitä, ettei voi olla läsnä. Sen kanssa on opittava elämään.
Nakkilan kansanedustaja Jari Myllykoski pitää itseään duunarina, vaikka ehti olla ammattiyhdistystoimitsijana kuutisen vuotta. Hän on metalliliiton miehiä.
– On kiva sanoa, että olen rasvanahkaduunareiden edustaja, hän toteaa.
Toimitsijanhommaa edelsi kymmenen vuotta pääluottamusmiehenä.
Ammattiyhdistysliikkeestä Myllykoski alun perinkin tuli politiikkaan.
– Menin ammattiyhdistysliikkeen siihen osaan, joka käy ikuista kamppailua pääoman ja työn välillä.
Hän oli armeija-aikansa jälkeen Kumi- ja nahkatyöväenliiton ehkä nuorin ammattiosaston puheenjohtaja ja työsuojeluvaltuutettu.
– Se oli viimeinen vähemmistökommunistien johtama liitto, siellä sanottiin löysimmänkin sosialidemokraatin olleen kovempi kuin äkkiväärä kommunisti metalliliitossa, Myllykoski kuvailee.
Ay-liikkeen vasemmistolainen
Ay-liikkeen kautta syntyivät perusarvot.
– Ne eivät tulleet poliittisen kirjallisuuden eivätkä kotikasvatuksen kautta. Oikeudenmukaisuuden vaatimus lienee tässä arvomaailmassa se tärkein asia.
Myllykoskelle kolmas kerta sanoi toden ja hänet valittiin keväällä eduskuntaan.
– En tee ratkaisuja sillä mielellä, että tulisin uudelleen valituksi. Minut on valittu neljäksi vuodeksi ja nyt kannan sen poliittisen vastuun, joka on annettu, hän sanoo.
Edessä on iso määrä vaikeita Euroopan talouskriisiä koskevia päätöksiä.
– Eurokriisi on syvempi kuin mitä osasin ajatella. Sitä luuli, että tehdyt toimet olisivat olleet riittäviä. Mutteivät sitten olleet ja se on iso asia, Myllykoski sanoo ja toteaa, että hänelle siihen liittyvät rahoituspäätökset ovat olleet todella vaikeita.
Pitää itse päättää
Suomen edelleen kasvavat Euroopan kriisirahastojen takausvastuut huolettavat.
– On arvioitava, miten meille käy, jos takausvastuut realisoituvat nopeasti. Olemmeko kohta itsekin uusien automaattisten talouden sääntelykeinojen kohteena, vaikka emme tiedä niistä vielä mitään.
– Meidän täytyy pystyä omin toimin hoitamaan asiamme. Olen mieluummin tekemässä toimenpiteitä sen sijaan, että joku ulkopuolelta määrää, mitä meidän Suomessa on pakko tehdä, että saamme lainaa ja pystymme elämään. Parempi päättää itse kuin panna silmät kiinni.
Jari Myllykosken laajempi henkilökuva ilmestyi Viikkolehdessä 23.12.
Pellon reunassa
– Koskaan ei voi tietää, mitä kotona odottaa, Jari Myllykoski, 52, kuvailee elämäänsä pellon laidalla 40-luvun omakotitalossa Nakkilassa. Viimeksi Elina-vaimo oli pelastanut koiran, joka eli metrisen narun päässä.
– Koiran ja kissan lisäksi perheen hoidossa on viisi hevosta.
– Hevoset ovat vaimon juttu. Minä olen koiraihminen, palveluskoiratuomarina pitkään toiminut Myllykoski toteaa. Koiran hankintaa oli harkittu vuoden verran, kun hömelö ja kouluttamaton turjake löytyi.
– Onko se koira ollenkaan, hän pohtii.
– Vaikka kyllä siitä lähtee oikea ääni ja kiltti se on.
Myllykoski laulaa paljon. Tarinan mukaan hänet kutsuttiin vasemmistoliiton perinteisen karaokekilpailun tuomariksi, koska hän oli kilpailijana liian ylivoimainen.
– Laulaminen usein laukaisee tilanteen, hän sanoo ja kertoo vastikään laulaneensa vanhuspalvelutalo- vierailulla.
– Sen jälkeen ihmisten oli helppo tulla juttelemaan.
Myllykoskella on kolme aikuista lasta aiemmasta avioliitosta. Tytär Sini on vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu ja vanhempi poika metalliverstaan varapääluottamusmies.
Myllykoski on todennut, että eniten häntä ovat kasvattaneet omat lapset.
– Varmaan se tarkoittaa sitä, että lapset antavat eniten tarkoitusta elämään. Kun on avioero takana, lapsiin liittyy paljon huonoa omaatuntoa siitä, ettei voi olla läsnä. Sen kanssa on opittava elämään.
uutiskirje 
