Rakennusliiton kaikki kahdeksan työehtoopimusta päättyvät helmikuun lopussa, koska liitto ei tullut mukaan keskitettyyn raamisopimukseen. Neuvottelut uusista sopimuksista aloitetaan tammikuun puolivälissä.
Pääsyy liittokierrokseen on Rakennusliiton puheenjohtajan Matti Harjuniemen mukaan työehtosopimuksen jälkeenjääneet tekstiasiat, etenkin sosiaaliset pykälät.
– Jos olisimme menneet raamiin, niin meille olisi jäänyt voimaan antiikkiset sosiaalisissa pykälissä olevat määräykset. Emme voineet ottaa sitä riskiä, että työnantaja sanoo ettei niiden läpivieminen mahdu tai kuuluu raamiin.
Rakennusliitto on työnantajan kanssa valmistelut työryhmissä jo pari vuotta sopimuksia, jotka liittyvät työuriin, sairauspoissaoloihin, sairauspoissaolojen hallintaan, ikääntyvien työntekijöiden työehtoihin ja sairausajan karenssiin.
Näistä Harjuniemi ottaa esimerkkinä sairausajan karenssin, joka poistuu vasta kahden vuoden yhtäjaksoisen työsuhteen jälkeen. Sairauspoissaolosta taas vaaditaan lääkärin tai terveydenhoitajan todistus heti ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien. Muilla aloilla nämä asiat ovat jo pitkään olleet historiaa.
– Kentältä on eri aloilta tullut runsaasti sopimusesityksiä, jotka liittyvät urakkatyön palkkaukseen ja työoloihin liittyviin kysymyksiin. Myös työnantajalla on tarvetta nostaa esille joitakin asioita.
Raamia vaikea ylittää
Työehtosopimuksissa neuvotellaan toki myös palkoista. Raamissa ne on lyöty lukkoon runsaaksi kahdeksi vuodeksi. Ja kun raamiin kuuluu koko julkinen sektori ja 95 prosenttia yksityisestä sektorista, yleistä linjaa parempien palkankorotusten saaminen on vaikeata. Tämän Harjuniemi myöntää.
Rakennusliiton 60 000 työmarkkinoiden käytössä olevasta jäsenestä oli viime vuoden lopussa 86,8 prosenttia vakinaisessa eli toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa ja vain 10 prosenttia määräaikaisessa työsuhteessa. Vuonna 1997 vastaavat prosentit olivat 76,1 ja 23,8. Myöskään osa-aikaisuutta ei alalla ole.
Työttömyydessä ei toistaiseksi näy laman odotus. Marraskuun tilastojen mukaan ansiosidonnaista päivärahaa sai marraskuun lopussa 10,8 prosenttia kassan jäsenistä. Vuosi sitten osuus oli 13 prosenttia. Merkkejä taantumasta on kuitenkin näkyvissä.
– Tuoteteollisuudesta on tullut tietoa, että parin kuukauden kuluttua työt vähenevät. Asuntotuotannossa on selvää varovaisuutta. Kaikkia suunniteltuja kohteita ei ole aloitettu, mutta suuressa mitassa mahdollinen tai tuleva taantuma ei ole näkynyt, sanoo Harjuniemi.
Eläkeiän nosto ei onnistu
Elinkeinoelämän keskusliitto EK on nostanut kevään suureksi tavoitteekseen yleisen eläkeiän nostamisen kahdella vuodella 65 vuoteen sekä eläkeputken ja osa-aikaeläkkeen lopettamisen. Harjuniemen mukaan tämä tuntuu rakennusmiehestä pahalta.
– Rakentajan eläkkeelle siirtyminen on valittavan usein työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä, mutta nykyinen mahdollisuus päästä 63-vuotiaana eläkkeelle on alkanut vaikuttaa jo hyvällä tavalla. Jos työnantaja antaa vielä vähän kevyempää duunia, moni ajattelee selviävänsä työelämässä 63-vuotiaaksi.
– Kun rakentaja sitten kuulee, että ikäraja onkin 65 vuotta, niin moni heittää pyyhkeen kehään. Luulen, että tässä on työkyvyn lisäksi mukana myös henkistä juttua.
Lisäpäivärahojen eli työttömyysputken katkaiseminen on taas liian kova juttu.
– Se vie rakennusalan ja monia muidenkin alojen ihmisiä köyhyyskierteeseen, kun 500 päivän jälkeen joutuu kärvistelemään pelkän peruspäivärahan varassa. Lisäksi putki on ihan arvokas tapa siirtyä eläkkeelle, jos ei enää pysty työllistymään, painottaa Matti Harjuniemi.
Rakennusalan tilanteesta ja muun muassa harmaan talouden torjunnasta kerrottiin laajemmin torstaina 5.1. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
