Risto Räppääjä -elokuvista on arkirealismi kaukana. Värit ovat karamellia ja äänimaailma kuin vanhoista piirretyistä.
Niissä puhjetaan laulamaan tuon tuosta ja esitetään tanssit ja laulut suoraan kameralla, kuin kaikuna vanhoista musikaalielokuvista, joissa rikotaan huoletta realismin sääntöjä.
Musikaalin, koomisuuden ja satuvärien alla olevat tunteet ja asiat ovat ohjaaja Mari Rantasilan mielestä kuitenkin samaistuttavia. Sadun ja huumorin keinoin vaikeistakin asioista on helpompi puhua.
Sinikka ja Tiina Nopolan käsikirjoittaman elokuvatrilogian päätösosa saa ensi-iltansa tänään. Siinä missä edellisessä osassa seikkailtiin ja junailtiin, tässä on kyse ihmissuhteista.
Risto Räppääjä lomailee parhaan ystävänsä Nelli Nuudelipään kanssa saaressa, jossa Elvi Räppääjä toimii lomakeskuksen emäntänä.
Isänsä Uolevin kanssa saareen saapuva Venla hämmentää Riston ja Nellin välejä, kun Nelli alkaa viihtyä yhä enemmän Venlan seurassa.
Hauska kesätyö
– Sukulaiset pelottelivat, että kesästä tulee rankka, mutta päinvastoin: oli tosi hauskaa, kertoo Nelliä näyttelevä Venni Uotila.
Leffan kaksi muuta päätähteä, Lauri Karo (Risto Räppääjä) ja Olivia Ainali (Viileä Venla), ovat samaa mieltä. Jopa aikaiset herätykset tuntuivat helpoilta, kun suuntana olivat kuvaukset eikä koulu.
Suosittujen hahmojen housuihin hyppääminen tosin jännitti aluksi.
– Mietin ensin sovinko Riston rooliin, paljastaa Lauri Karo. (Hyvin sopii, paljastaa toimittaja).
– Risto on reilu ja yrittää sovitella, vaikka sitä ottaa tosi paljon päähän Venlan touhu, Karo kuvailee.
Olivia Ainali kertoo olevansa aivan erilainen kuin roolihahmonsa.
– Venlan ilmeet eivät ole minulle oikeassa elämässä yhtään luonnollisia. Venlalla on koko ajan rooli päällä. Oikeasti hän on ujo ja haluaisi saada enemmän ystäviä. Kukaan ei tiedä mitä löytyy sen päällimmäisen kuoren alta.
Mari Rantasila sanoo halunneensa Venlan hahmolla tuoda esiin, että vaikka tämä meikkaa ja kiinnittää paljon huomiota ulkonäköönsä, on hän silti lapsi.
– Vaikka hän näyttää olevan tosi pärjäävä, hänellä on lapsen tarpeet ja lapsen yksinäisyys.
Arvo lapsuudelle ja lastenelokuvalle
Rantasila on ohjannut kuusi elokuvaa, joista kolme on lastenelokuvia. Niiden aikuisille suunnattujenkin pääosassa on lapsi.
– Olen nimenomaan halunnut kertoa lapsista ja lapsuudesta. Tukea sitä, että lapset saisivat olla mahdollisimman pitkään lapsia eikä heitä työnnettäisi niin kauhean nopeasti aikuisten maailmaan.
– Se on ollut minulle kaikkien kuuden elokuvani pohjavire.
Hän kiittelee valtion uutta, lastenelokuville korvamerkittyä tukea. Ja tuotantoyhtiötään Kinotarta, joka oli uusimman Räppääjän rahoituksessa avokätinen. Se kun ei ole kolmososan kohdalla mikään itsestäänselvyys.
– Valokalustoon satsattiin ja kuvattiin 35 milliselle filmille, mikä maksaa. Lähes kaikki puvut on ommeltu tätä elokuvaa varten. Musiikki maksaa. Harjoitusaikaa tarvittiin paljon, koska lapset laulavat, tanssivat ja näyttelevät. Se maksaa, Rantasila luettelee.
Ja animaatio se vasta maksaakin.
– Kaksi sekuntia animoitua hanhea maksaa aika hemmetin paljon.
Häilyvä minuus
Risto Räppääjä ja Viileä Venla käsittelee myös itsensä hyväksymistä. Nelli koettaa muuttua Venlan kaltaiseksi, Elvi ja Uolevi yrittävät takertua nuoruuteen.
Minuuden häilyvyys on käsikirjoittajasisarusten mukaan heidän lempiteemansa.
– Kai jokainen miettii, että entäs jos uskaltaisin olla oma itseni, millainen olisin, sanoo Sinikka Nopola.
– Minä esimerkiksi kuvittelen olevani oikeasti paljon coolimpi, hän nauraa.
Lapsille kirjoittaminen ei Nopoloiden mielestä ole yhtään helpompaa kuin aikuisille kirjoittaminen, mutta käytössä on laveampi paletti.
– Lasten maailma on kreisimpi, siinä on kaikki mahdollista.
– Kun kirjoitamme yhdessä, koen että saamme jonkinlaisen yhteyden meidän lapsuuteen, Tiina Nopola sanoo.
Risto Räppääjä ja Viileä Venla sai ensi-iltansa perjantaina 10.2.
uutiskirje 
