Sekamehupullolla pyydyksensä merkitsemään tottunut verkkokalastaja varmastikin noituu uudistusta: lisää riesaa. Lippu on yleensä ankkuroitava pohjaan, ennen kuin naru kiinnitetään verkkoon. Muutoin lippu kohoineen riepottelee verkon helposti likaiseksi ja sekaiseksi. Etujärjestöt ovat kuitenkin ottaneet uudistuksen vastaan suuremmitta murinoitta.
Vedenomistajia edustava Kalatalouden keskusliitto varmastikin iloitsee, että salakalastuksen valvonta tehostuu. Ammattikalastajien tilanne ei nykyisestään juurikaan muutu, koska Suomen Ammattikalastajaliiton vaatimus pitkien verkkojatojen merkitsemisestä useilla välikohoilla poistettiin. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusliitto on hiljaisesti hyväksynyt uudistuksen.
– Ammattikalastajat ymmärtävät, että uudistus ei oikeastaan muuta paljoakaan heidän käytäntöjään. Ammattikalastajien nykyisin käyttämät pyydysmerkit täyttävät pääosin uudet merkintävaatimukset, toteaa kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi Maa- ja metsätalousministeriöstä.
Veneilijäjärjestöt ottavat uudistuksen vastaan kiitoksin. Vähentyyhän todennäköisyys sotkea verkko ja narut potkuriin tai köliin.
Verkko tai muu pyydys on merkittävä kummastakin päästään, jos se on yli kymmenen metriä pitkä. Se ei ole suuri riesa, koska usein verkot on helpompi saada ylös jommasta kummasta päästä vallitsevan tuulen mukaan. Kaupan myymien tavanomaisten verkkojen pituus on 30 metriä.
Yli 120 metrin pituinen pinnan läheisyyteen ulottuva verkko, on kuitenkin merkittävä päätymerkkien lisäksi vähintään 120 metrin välein yli 15 senttimetriä korkeilla välikohoilla. Tämä osoittaa verkon suunnan.
Jos pyydys ulottuu joltakin osin 1,5 metriä lähemmäksi vedenpintaa, salkoon on kiinnitettävä kaksi päällekkäistä lippua. Nämä määräykset koskevat väylän läheisiä ja runsaasti liikennöityjä vesialueita. Käräjäoikeuden tuomiot esimerkiksi korvaustapauksissa tulevat antamaan suuntaa, millaisia alueita tiukemmat määräykset koskevat. Näillä lipun koon tulee olla neliön muotoinen ja kooltaan vähintään 20 x 20 senttimetriä ja sen tulee olla 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolella.
Kaupoissa myytävät lippu-kohoyhdistelmät maksavat 10-20 euroa kappale. Asetuksen laatijat katsovat hinnan olevan kohtuullinen verrattuna muiden kalastukseen käytettyjen välineiden hintaan ja kalastukseen yleensä meneviin kuluihin verrattuna. Merkit on helppo valmistaa myös itse esimerkiksi sähköjohtojen vetämiseen asunnoissa käytettyä muoviputkea ja siihen sopivaa styrox-kohoa käyttäen.
Muilla kuin vesiliikennealueilla riittää 15 senttimetrin suuruinen lippu 40 senttimetrin korkeudessa tai vähintään 15 senttimetriä korkea, kelluva merkki esimerkiksi muovikanisteri tai styroxkoho.
Kohot ja lippusalot pyydykseen yhdistävien köysien tulee olla uppoavia tai varustettu painoilla.
Talvikalastukseen myös määräyksiä
Talvikalastuksen merkintäsäännöt tarkentuvat myös asetuksen myötä. Lumessa törröttävä männynhavu ei aina riitä.
Pyydys ja yli 40 senttimetriä kooltaan olevat kalastamista varten tehdyt avannot on merkittävä vähintään 1,2 metriä jään pinnasta ulottuvalla salolla. Salko ei saa olla valkoinen.
Lappuun nimi ja yhteystiedot
Pyydykseen on kiinnitettävä sen laskijan nimi ja yhteystiedot, puhelinnumero tai osoite sekä kalastusoikeutta osoittava merkki. Asetus koskee verkkojen lisäksi rysiä ja mertoja sekä muita seisovia ja kiinteitä pyydyksiä.
Lipuke tulee kiinnittää pyydyksen merkkilipun tai -poijun läheisyyteen, jotta se on kalastuksen valvojan helppo tarkistaa.
Lipukkeesta ei ole yksityiskohtaisesti annettu määräyksiä. Teksti spriiliukoisella tussilla pyydyslupamerkkiin on Tammen mukaan yksi suositeltava tapa. Tiedot voi pistää myös vaikkapa lappuun, joka suljetaan vedenpitävään pulloon.
Kalatalousylitarkastajan mukaan tiedot voivat olla veden alla naruun kiinnitettyinä, mutta täysin sitäkään ei ole suljettu pois, että yhteystiedot ovat vaikkapa lippua pystyssä pitävässä kohossa.
Kalastuksenvalvojille koe osaamisesta
Kalastuslain osauudistus ja siihen liittyvä asetus tuovat mukanaan merkittävän muutoksen kalastuksenvalvojien toimintaan ja pätevyysvaatimuksiin. Tähän saakka kalastuksenvalvojalle ei ole asetettu pätevyys- ja koulutusvaatimuksia. Valan vannominen tai vastaavan vakuuden antaminen käräjäoikeudessa on riittänyt niin paikallisille asukkaille kuin mökkiläisille saada valvojan oikeudet.
Jatkossa valvojan on suoritettava pätevyyskoe paikallisessa ely-keskuksessa.
Vanha laki on johtanut Tammen mukaan joihinkin kalastusvalvojien ylilyönteihin tehtävissään.
– Valvojilla on ollut oikeus takavarikoida pyydykset tai jopa kalastukseen käytetty vene, Tammi kertoo.
Tammen mukaan perustuslain muutos on vauhdittanut kalastuslain tarkentamista tältä osin. Kalatalousylitarkastaja pitää myönteisenä sitä, että kalastusalueiden valtuuttamien kalastuksenvalvojien asema ja toimivalta selkeytyvät. Näin valvontaa voidaan suorittaa niilläkin vesialueilla, jotka ovat jakamattomia tai kalastusoikeudet ovat muutoin epäselvät.
Tammi sanoo, että koetta ei ole tarkoituksenmukaista pitää turhan vaativana esimerkiksi lakipykälien pikku tietoja testaamalla. Olisi tärkeää, että tähän mennessä kalastuksenvalvojina toimineiden ihmisten kynnys jatkaa tehtävissään olisi kohtuullisen matala.
Asetuksen laatijat arvioivat 1 500–2 000 henkilön hankkivan valvojan pätevyyden lähivuosien aikana. Kalastuksenvalvojalle pätevyyden, korttien ja tunnusten lunastaminen tullee maksamaan 50–100 euroa.
uutiskirje 
