EU:n budjettikurisopimuksesta on puhuttu paljon viime aikoina. Sopimus tekee alijäämäisen budjetoinnin käytännössä mahdottomaksi. Kysymys on kuitenkin alijäämiä laajemmasta asiasta, kuten Irlannin esimerkki osoittaa.
Budjettikurisopimus pakottaisi jäsenmaat kirjaamaan lainsäädäntöönsä normin, jonka mukaan valtion budjettien rakenteellinen alijäämä ei saa ylittää 0,5:tä prosenttia bruttokansantuotteesta.
Normi on erittäin kireä. Se koskee teoriassa ainoastaan rakenteellista alijäämää, mutta käytännössä monista valtion menoista on lähes mahdotonta sanoa, onko kyseessä luonteeltaan rakenteellinen vai suhdanneluonteinen meno.
Irlannin talousmalli on perustunut matalaan ja epäoikeudenmukaiseen verotukseen.
Nyt kun sopimusta käsitellään jäsenmaissa, Irlanti on kerännyt erityistä mielenkiintoa. Ensinnäkin Irlannissa järjestetään sopimuksesta kansanäänestys. Toiseksi äänestys pakottaa irlantilaiset pohtimaan maansa talousmallia laajemminkin. Peruskysymys on, kuinka velkaan ja veroihin suhtaudutaan.
EU-johtajat pyrkivät muotoilemaan budjettikurisopimuksen niin, että Irlannin kansanäänestys voitaisiin kiertää. Irlanti on periaatteessa Maastrichtin sopimuksen myötä hyväksynyt sen, että EU-sopimukset voivat rajoittaa kansallista talouspolitiikkaa. Budjettikurisopimusta ei kuitenkaan tulkita EU-sopimukseksi, koska Britannia ja Tšekki eivät ole hyväksyneet sitä.
Britannian motiivi on halu suojella Lontoon Cityn erityisasemaa, jota se kokee joidenkin sopimuksen osien uhkaavan. Näin finanssimaailman intressit kääntyvät ironisella tavalla demokratian tueksi.
Tutkija-aktivistiverkosto Transnational Instituten Andy Storey analysoi äskettäin Irlannin tulevan kansanäänestyksen asetelmia.
Storeyn mukaan useimmat sopimuksen kannattajatkin pitävät sitä periaatteessa huonona. He kuitenkin katsovat, että Irlanti saattaa tarvita lähiaikoina uutta tukipakettia Euroopan Vakausmekanismilta. Tukipaketin saaminen edellyttää sopimuksen hyväksymistä.
Nykytilanteessa Irlannin virallinen tavoite on vähentää julkisen taloutensa alijäämä kolmeen prosenttiin BKT:sta vuoteen 2015 mennessä. Optimistisimpien ennusteiden mukaan 3,7 prosentin taso voisi olla mahdollinen. Tästä optimistisesta tasosta pitäisi edelleen vähentää nopeasti 3,2:ta prosenttia BKT:sta vastaava määrä. Tavoite on luultavasti mahdoton.
Ei-puolen haasteeksi on jäänyt osoittaa, että EVM-rahoitusta ei tarvita. Kantavia ideoita on kaksi: progressiivinen verotus sekä velkojen mitätöinti.
Irlannin talousmalli on perustunut matalaan ja epäoikeudenmukaiseen verotukseen. Juuri nyt progression käyttöönotolle olisi hyvä hetki.
Irlanti voisi myös viivyttää Anglo Irish Bankin jaIrish Nationwide Building Societyn pelastamisesta syntyneiden velkaerien maksua. Nykytiedolla maksuja kertyy yhteensä 85 miljardia euroa. Irlannin hallituksen suunnitelmana on aloittaa maksaminen nyt huhtikuussa ja jatkaa maksuja vuoteen 2031 asti.
Maassa on alkamassa kansalaisjärjestöjen kampanja, joka vaatii tämän velkataakan oikeutuksen tutkimista ja velan kohtuullistamista. Islannin kieltäytyminen vastaavanlaisten velkojen maksusta on toiminut esimerkkinä. Ilman velkajärjestelyjä maan tulevaisuuden näkymät olisivat olleet toivottomat.
Irlannin nykyiset julkisen sektorin kestävyysongelmat ovat pitkälti peräisin juuri pankkien pelastamisesta. Maan hallituksen valitsema linja on ollut pankkien sataprosenttinen takaaminen. Taustalla on aikanaan valittu finanssivetoisen kasvun malli, joka paisutti pankkisektoria ja ylikorosti sen roolia taloudessa. Budjettikurisopimuksen hylkääminen pakottaisi näin Irlannin etsimään uutta suhtautumista veroihin ja velkaan laajemminkin.
Suomessa ei järjestetä kansanäänestyksiä EU-sopimuksista.
Kirjoitus ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroituksessa torstaina 5.4.
lehti 