Yksinasuvat ovat politiikan teossa näkymätön ryhmä, jota ei muisteta juhlapuheissa eikä vaalikampanjoissa.
Vallalla on mielikuva pienestä, eri tavalla elävien joukosta, jolle yksinasuminen on väliaikainen ja muuttuva elämänvaihe.
– Kun se nähdään välivaiheena, yksinasuvien tarpeita ei tarvitse ottaa vakavasti. Niitä ei tarvitse tutkia eikä siihen joukkoon tarvitse panostaa. Siitä se näkymättömäksi tekeminen lähtee, sanoo talous- ja sosiaalihistorian tutkija Riitta Matilainen.
Suomessa yksinasuvia on yli miljoona ja yksinasuminen on yleisin asumismuoto.
– Jos olisi tutkimusta, voisi palveluitakin kehittää.
Tarvetta on, sillä nyt ei puhuta pienestä tai marginaalisesta ihmisryhmästä. Suomessa yksinasuvia on yli miljoona ja yksinasuminen on jo yleisin asumismuoto.
Härkää sarvista
Eniten yksinasuvia on pääkaupunkiseudulla ja muissa suuremmissa taajamissa. Helsingissä 60 prosenttia kotitalouksista on yhden hengen talouksia.
Helsingin Vasemmistossa tartuttiin härkää sarvista ja perustettiin työryhmä sekä kartoittamaan yksinasuvien tilannetta että esittämään parannuksia yhden hengen talouksien asemaan.
Riitta Matilainen on ryhmän puheenjohtaja ja yksi aktiiveista, vaikkei itse asukaan yksin.
Ryhmä on jo järjestänyt yhden keskustelutilaisuuden ja perustanut blogin. Ensi syksyn kunnallisvaaleissa on ehdolla ainakin kaksi työryhmän jäsentä: Tiina Pietiläinen ja Ilkka Levä.
Yhdet tulot eivät riitä
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos totesi jo muutama vuosi sitten kehityksen kulkevan rikkaissa maissa suuntaan, jossa yhden henkilön tulot eivät riitä köyhyysrajan yläpuolelle.
Useat yhteiskunnan toiminnoista ovat rakentuneet siten, että ne suosivat kahden ansaitsijan olemassaoloa.
Pienten asuntojen kulut ovat suhteessa korkeammat kuin suurempien asuntojen. Nämä suuremmat kustannukset kuitenkin maksetaan yhdestä pussista.
Yksinasuva ei voi myöskään jakaa välillisiä asumiskustannuksia kuten sähkö- tai vakuutusmaksuja. Niinikään televisiolupamaksu, lehtitilaukset ja tietoliikenneyhteydet jäävät yksille harteille.
– Yhteisöasuminen tiiviimmin tai löyhemmin voisi olla ratkaisu joillekin, mutta kaikille se ei sovi eivätkä kaikki sitä halua, sanoo Riitta Matilainen.
Yksinasuva elää köyhyysriskissä
Tilastot todistavat yksinasumisen lisäävän köyhyysriskiä kaikissa ikäluokissa. Yksinasuvista 42 prosenttia sijoittuu alimpaan tuloluokkaan. Köyhimpiä ovat naiset.
Vuonna 2011 Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimeentulotuen asiakkaista 78 prosenttia oli yksinasujia.
– Helsingissä yksinasumisen ongelmat tiivistyvät asumiseen, joka on tolkuttoman kallista, sanoo Matilainen.
Pieniä asuntoja on liian vähän ja ne ovat siksikin kalliita. Keski- tai hyvätuloisenkin yksinasujan tuloista asumiskulut voivat pääkaupunkiseudulla nielaista valtaosan eivätkä Helsingin neliöhinnat mahdu asumistuen rajoihin.
Työryhmä esittääkin asumistukeen Helsinki-lisää sekä samansuuruista toimeentulotukea asumismuodosta riippumatta.
Yksinasuva ei downsiftaa
Helsingissä akateemisesti koulutetuillakin voi olla taloudellisesti erittäin tiukkaa.
– En olisi uskaltanut lähteä vakituisesta työstä yliopistolle, jollei minulla olisi puolisoa, joka tienaa ihan ok, kuvailee apurahalla väitöskirjatutkimusta tekevä Matilainen.
– Minä taas en todellakaan voisi lähteä mihinkään epävarmaan työpaikkaan. Se on ajatuksenakin mahdoton, sanoo Kansalliskirjastossa työskentelevä ja yksin asuntolainaansa maksava Tiina Pietiläinen.
Naiset kuvailevat, kuinka yksinasuvan pitäisi elää täysin ideaali ja riskitön elämä:
– Valmistua minimiajassa, saada heti hyvä duuni, ei ikinä sairastua tai olla mielenterveysongelmia tai burn outia. Pitää vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa.
Yksin asuva voi vain haaveilla downsiftaamisesta.
Sairasloman päässä syrjäytymisestä
Kahden tulonsaajan huushollissa toisen tulot muodostavat yllättävissä tilanteissa turvaverkon. Hyvätuloisenkin yhden hengen talous taas voi olla muutaman sairaslomakuukauden päässä romahtamisesta.
Tuleepa taloudellinen takapakki sitten työttömyyden, pesukoneen hajoamisen tai jalan katkeamisen muodossa, on se yksinasuvalle aina suuri riski.
– Taloudellinen epävarmuus nykyisessä pätkätyömaailmassa on yksinasuvalla todella hurjaa, Matilainen sanoo.
Vuokra on maksettava joka kuukausi tulojen vaihtelusta riippumatta, asuntolainaa yksinasuvalle ei helposti edes myönnetä.
Perheetön ja pariton?
– Minä en elä yksin, vaikka asun yksin, Tiina Pietiläinen korostaa.
Hän ei halua päästä asumismuodostaan eroon, vaan kutsuu itseään vakaumukselliseksi yksinasujaksi.
– Tämä on minulle sopivin asumismuoto. Minulla ei ole intressejä pariutumiseen tai lastentekoon. Jonkinlainen yhteisöasuminen voisi tulla kyseeseen, mutta silloinkin haluaisin pitää yhden hengen talouteni.
Pietiläinen ei myöskään koe olevansa perheetön.
– Vaikken olekaan perustanut uutta perhettä, ei se tarkoita että olisin perheetön. Uutta en ole perustanut, koska vanha kelpaa oikein hyvin, hän nauraa.
Yhden hengen taloudet -työryhmä haluaakin laajentaa kulttuurisia käsityksiä yksinasuvista.
– Yksinasuvat eivät ole surkuteltavia sinkkuja, vaan hyvin monenlaisissa eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä.
On nuoria ja vanhoja, rikkaita ja köyhiä, leskiä ja eronneita, parisuhteessa eläviä, mutta itsekseen asuvia, vuoroviikoin yksin ja lastensa kanssa asuvia sekä yksin asumisensa tietoisesti valinneita.
Hyviä uutisia!
Yksinasumisesta tuodaan usein esiin vain ne negatiiviset puolet. Vastikään julkaistiin tutkimus, jonka mukaan yksinasuvilla on suurempi riski sairastua masennukseen.
Onko yksinasumisessa hyviä puolia, Tiina Pietiläinen?
– On! Minulla on vapaus ja valta tehdä omaa elämääni koskevat päätökset ja vastuu vain itsestäni.
Samoin kuin äidit ja isät oppivat lastensa myötä paljon uusia taitoja, myös yksinasuva oppii Pietiläisen mukaan paljon.
– Osaan tehdä itse kaikki kotona tehtävät hommat. Sen lisäksi osaan olla yksin, sekin on taito.
Ja hyviä uutisiakin kuuluu: kaavailtu Yle-vero puolittaisi miljoonan yksinasuvan nykyisen televisiolupamaksun.
Lue koko juttu perjantaina 13. huhtikuuta ilmestyneestä Viikkolehdestä.
Muualla verkossa:
Yhden hengen taloudet -ryhmän blogi
uutiskirje 
