Helsingin yhteiskunnallisen opiston, Vasemmistofoorumin ja Vasemmistonaisten järjestämässä keskustelussa kysyttiin, mikä merkitys on vasemmiston osallistumisella hallitukseen.
– Ollaanko hallituksessa vai käydäänkö kamppailua ihmisten sydämistä ja järjistä? Eivät nämä sulje toisiaan pois, mutta tärkeämpää on kamppailla sydämistä ja järjistä, muotoili Kalevi Suomela.
Suomelan mukaan vasemmiston täytyy tähdätä pitemmälle kuin seuraaviin vaaleihin. Parlamentin paikkajakoa olennaisempaa on, kasvaako puolueen kannattamien asioiden ja arvojen valta yhteiskunnassa. Esimerkiksi Perussuomalaiset ovat pystyneet pakottamaan maahanmuuttokriittisiä teemojaan itseään suurempiin puolueisiin.
Kannatus laskenut joka tapauksessa
Laura Tuominen osoitti tilastoilla, että vasemmiston kannatus on Euroopassa aina laskenut hallitusosallistumisen jälkeen. Viime vuosina kannatus on tosin laskenut myös oppositiossa. Hallitukseen osallistuminen ei siis ole sen tuhoon tuomitumpaa kuin oppositioon jääminen.
Norjassa vasemmistohallituksen politiikka on ollut arvostettua, tuloerot ovat vähentyneet ja globaalissa politiikassa on otettu tärkeitä askeleita, kuten kehitysmaiden diktatorisille hallinnoille myönnettyjen velkojen laillisuuden arvioinnin aloittaminen. Sosialistinen vasemmistopuolue SV on myös pakottanut Työväenpuolueen vähemmän uusliberalistiseksi. Näistä huolimatta SV:n kannatus on laskenut.
Tärkeää Norjan esimerkissä on kansalaisyhteiskunnan vahva tuki. Tuominen kysyi, voisiko Suomessa syntyä vastaava suhde ammattiliittojen, yhteiskunnallisten liikkeiden ja vasemmistopuolueiden kesken.
Tyytymättömyyttä järjestelmään
Tilaisuutta puheenjohtanut Ruurik Holm huomautti, että eurooppalainen protestiliikehdintä on yhä enemmän tyytymättömyyttä koko poliittista järjestelmää kohtaan. Kun mietitään hallitukseen osallistumista, kannattaa huomioida, että Kreikan kapinalliset ja Espanjan indignados-liike ovat tulleet täysin perinteisen poliittisten rakenteiden ulkopuolelta.
Yleisöstä keskusteluun osallistuneen Erkki Laukkasen mukaan viime vuosikymmeninä on vakiintunut työnjako, jonka mukaan suuret asiat eivät kuulu vasemmistolle. Tämä pitäisi miettiä uusiksi.
– Jos meillä ei ole mitään sanomista esimerkiksi Etelä-Euroopan luhistumiseen, niin se mitätöi meidät näissä suurissa asioissa, Laukkanen sanoi.
Turvassa oppositiossa
Myös politiikan viitekehys on suuri asia. Nyt vallitsee elinkeinoelämän ohjaama “kilpailukykykorporatismi”, mutta silti vasemmistossa eletään kuin toimittaisiin yhä sosiaalikorporatismin viitekehyksessä.
Mikko Koikkalainen jatkoi yleisökeskustelua sanomalla, että vasemmisto ei perinteisesti edes tiedä, mitä se tekisi hallituksessa. Siksi on haluttu oppositioon turvaan suurilta kysymyksiltä. Tämä näkyi Koikkalaisen mukaan valmistautumattomuutena hallitusneuvotteluissa.
lehti 