Kirkon penkit kokevat kovia, kun El Mariachi (Antonio Banderas) väistelee luoteja ja ampuu niitä tasapuolisuuden nimissä takaisin toimintaseikkailuwesternissä Once Upon a Time in Mexico (2003).
Tällainen räiskintä on katolisessa maassa tietenkin hirmuinen synti. Asiasta ei kuitenkaan tehdä ongelmaa.
Vauhdikkaalla ja värikylläisellä elokuvalla kirjoittaja-ohjaaja Robert Rodriquez päivittää Desperadon (1995). Siitä tutut Antonio Banderas ja Salma Hayek nähdään parina, jota kuolema ei pysty erottamaan.
Leffa on tuhtia kulttiainesta, ei vähiten sivuosien särmikkään tähtinäyttelijäkaartin takia.
Johnny Depp hauskuttaa epämääräisenä agenttina ja yllättää vaihtuvilla naamiaisasuillaan ja klovnimaisilla maneereillaan.
Mickey Rourke ja chihuahua on hauska ja hellyttävä yhdistelmä.
Rourken, Willem Dafoen ja vaikuttavan rosokasvoisen entisen vankilakundin Danny Trejon ”kolmiapila” on lyhyt kohtaus, mutta kylmäverisyydessään elokuvan mieleen jäävimpiä episodeja. Eva Mendes on tiukkis koko uhkeutensa voimalla.
Tarina on toissijainen, muttei tarpeeton. Huumekunkku (Dafoe) haluaa syrjäyttää Meksikon presidentin (Pedro Armendariz Jr). Hanke huipentuu Kuolleiden päivän ammuskelukarnevaaleihin, jotka kiihtyvät varsin hyviksi lopputuuletuksiksi.
Pääkallokulttuuri on täällä päin maailmaa aitoa, ja musta huumori irtoaa yhtä luontevasti kuin tehtävänsä tehnyt maitohammas.
Once Upon a Time in Mexico perjantaina Nelosella klo 00.50
uutiskirje 
