Taivastelun valtakunnailla 12
Paavi Leo XIII keräsi huomiota 15.5.1891 lähettämällään Rerum novarum –kiertokirjeellään. Leo tuomitsi siinä intohimojen ja vaihtelun etsimisen synnilliseksi libidon toteuttamiseksi, siis paholaisen touhuksi.
Kyseinen kirje viitoitti katolisen kirkon tietä sosiaalietiikalle. Leo suosi sosiaalisia uudistuksia ja avasi Vatikaanin kirjaston tutkijain käytettäväksi.
Leo kuitenkin paheksui sitä, että oli yleisesti hyväksytty tapa halveksia ihmisiä, jotka pitivät houkuttelevana ihanteena jokapäiväisen elämän yksitoikkoisuutta, sen päivästä toiseen toistuvaa samaa rytmiä ja sen suljettua ja kylmää maailmaa.
Aina samanlaisena toistuvan arjen rutiinit ja kiellot olivat saaneet kilpailijakseen intohimojen ja vaihtelun etsimisen.
Paavin mielestä arjen tylsistyneet reaktiot ja kaikenlainen yllätyksellisyyden puuttuminen piti ihanteena palauttaa.
Olihan keskiajalla jatkuva varuillaanolo paholaisen juonia vastaan pitänyt kansan kurissa ja herran nuhteessa toimien yhteiskuntarauhan turvaajana.
Tutut tilanteet, joihin ollaan tyytyväisiä, saattavat kuitenkin muuttua tuskallisiksi ja sietämättömiksi, mikäli ne kestävät liian kauan. Yllätykset ja muutokset lisäävät tunnetta elettävän elämän merkityksellisyydestä.
Jos joku ennustajaeukko olisi todellakin niin ammattitaitoinen, että näkisi tulevat elämämme tapahtumat kristallin kirkkaasti ja tarkasti, tuskin hänellä olisi tungosta asiakkaista.
Mitä vähemmän pystymme näkemään elämänvaiheitamme ennakolta, sitä herkemmin suunnittelemme muutoksia elämäämme.
Aina samanlaisena toistuva arki ja kätkössä olevan tulevan kohtalomme rakastaminen eivät kulje käsi kädessä.
Puolalainen filosofi Leszek Kolakowski kirjoitti vuonna 1956, että sellaisina aikoina, jolloin ei tapahdu muutoksia ja jolloin ihmiset elävät yksitoikkoista elämää, eskapistinen todellisuuspakoinen asenne yleistyy.
Etsitään keksittyjä toiveita ja epäreaalisia kiihdykkeitä korvaamaan todellisten elämysten puutteet. Pysähtyneisyyden fyysinen ilmaus on ikävystyminen.
Leo XIII kehotti siis omaksumaan ikävystymisen kristilliseksi ihanteeksi kehottaen vajoamaan apaattisuuteen eli jonkinlaiseen negatiiviseen tylsään tyytyväisyyteen.
Eräänlaiseksi tyytyväiseksi vangiksi, joka kiittää Herraa lukoista ja salvoista, jotka estävät häntä pääsemästä ulos. Samalla ne estävät myös ulkomaailman huolien, murheiden ja ikävyyksien pääsemisen sisään vankikoppiin.
Ikävystymisen täyttämä elämä on niukempi, vähemmän kiihkeän energinen ja vähemmän luova kuin väliaikaisuuden leimaama elämä, joka on aina alttiina kritiikille. Väliaikaisuutta uhkaa alituiseen muutos ja kumous.
Merkitykselliseen elämään pyrkiminen on vastakohtainen pikkuporvarilliseen elämään verrattuna, joka rajoittaa ulkoisia vaikutteita, haluaa säilyttää vanhat tavat, arvot ja tottumukset.
Pakonomainen tarve tehdä kuten aina ennenkin, johtaa siihen, että tietämisen sijaan jäljelle jää taivastelu.
uutiskirje 
