Joiku, saamelainen perinnemusiikki, humahtaa soimaan Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltassa lauantaina 1. syyskuuta, kun Ulla Pirttijärvi nousee lavalle Ulda-yhtyeensä kanssa. Hän esiintyy samassa konsertissa kuin Sahara-bluesia soittavan Omara ”Bombino” Moctar.
Pirttijärvi esittää Ulda-yhtyeessään perinteistä joikua akustisen musiikin säestämänä. Harvakseltaan levyttävä Pirttijärvi on parilla aiemmalla levyllään tehnyt rytmisesti rikasta postmodernia sähköistä etnomusiikkia, josta on löytynyt yhtymäkohtia niin Wimme Saaren kuin Mari Boinen musiikki-ilmaisuun.
– En ole jättänyt uutta joikua kokonaan.
Pirttijärven joiuissa on maahisten ääntä.
Pirttijärvi kuitenkin sanoo, että nyt on vuorossa akustinen perinnejoiku. Ulda on julkaissut juuri nimeään kantavan Ulda-albumin. Sen joiuissa eletään Pirttijärven oman suvun, hänen esi-isiensä ja -äitiensä elämää Angelissa, joka sijaitsee Inarin-kylästä 60 kilometriä länteen Norjan rajalla.
– Helsingissä esitetään juuri näitä uuden levyn joikuja. Tuodaan iloisin mielin tätä meidän pohjoista joikukulttuuria esille. Nämä joiut ovat hyvin läheisiä. Niissä ollaan lähellä omaa sukua.
Tummaa dramaattisuutta
Uuden albumilla joiutaan Pirttijärven lähipiirin angelilaisia. Nimistä löytyy Pirttijärven mummon isä, ukin ukki, äidin veli ja onpa siellä Pirttijärven oma tyttökin.
– Perinteisten joikujen lisäksi levyllä on myös minun tekemiä. Esimerkiksi juuri tyttärestäni Hildásta kertova joiku.
Syntyhistorialtaan merkillisin joiku on perhosesta kertova Beaiveloddi. Synnyssä on pieni säväys shamanismia. Pirttijärvi kertoo heränneensä varhain eräänä aamuna siihen, että oli kuullut unessa itsensä joikaavan perhosen.
– Minä menin ja nauhoitin sen ja jatkoin sitten taas uniani. Sitten vielä mietin, että, joo, olipa siinä joiun kohde, kun se oli perhonen.
Pirttijärven joikuilmaisu on syventynyt vuosien varrella. Äänenvärissä on tummia dramaattisia, rytmiä korostavia elementtejä. Nämä laulun synkoopit ovat hyvin selviä esimerkiksi joiussa Áige (Aika).
– Esitän joiut niin kuin minä ne koen. Onhan niissä levyn joiuissa, kuten Calkko Niillasissa tai vaikka Gihte Hánsassa, tietenkin sitä tarinankin dramaattisuutta. Niissä mietin sitä joiun kohdetta, sitä tunnelmaa.
Gihte Hánsassa joiutaan Hans Kitistä, joka surmasi suden, veljensä. Surmasta joikataan, että tunturissa näkyi siitä pitkät verijäljet.
Yksi albumin vaikuttavimmista joiuista on Gumpe. Siinä susi aina välillä ulvoo – kun ehtii poroja makustelemasta.
Musiikillista yksinmietiskelyä
Uldan musiikkia Pirttijärvi kuvaa ihmisen ja luonnon väliseksi keskusteluksi. Saamenkielen Ulda tarkoittaa maahista. Myös Ulla-nimi viittaa saamenkielessä maahisiin.
– Näissä minun joiuissa on myös tätä maahisten ääntä.
Alkuperäinen saamelainen joiku on eräänlaista säestyksetöntä musiikillista yksinmietiskelyä. Useimmiten joikataan joku tunnettu tai läheinen henkilö. Kertautuvasti toistettavia sanoja ei ole paljon. Tunnusomaista on sanattomina laulettujen joikuvälikkeiden tunnelmallinen fraseeraus sanojen tai lauseiden väliin.
Musiikillisesti joikumelodiat ovat itseään toistavia sarjoja, joskus hyvinkin hypnoottisia.
Uldassa soittaa Pirttijärven lisäksi kaksi etnomusiikin tohtoria, jotka ovat myös pitkän linjan muusikoita: Marko Jouste ja Mikko Vanhasalo. Kielisoittimiin keskittyvä Jouste soittaa varsin eksoottisiakin instrumentteja, samoin puhaltimiin keskittyvä Vanhasalo.
Albumin esitykset on äänitetty yhtäaikaisella otolla – tosin jälkikäteen on tehty pieniä lisäsoitteita.
– Ei niitä esityksiä olisi oikein muuten voinut tehdäkään. Mehän ikään kuin keskustellaan siinä musiikillisesti toistemme kanssa.
Ulla Pirttijärvi & Ulda: Ulda. Tuupa Records 2012.Ulda ja Bombino Huvilateltassa Helsingissä 1.9. Ulda soittaa klo 19.00–19.45.
uutiskirje 
