Ensiksi olennaisin: päävastuu Talvivaaran aiheuttamasta ympäristökatastrofista kuuluu kaivosyhtiölle, ei poliitikoille eikä varsinkaan virkamiehille. Yhtiön hallituksen puheenjohtajan torstainen selitys, että oli niin sateinen kesä, ei riitä.
Sadekesä on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että kaivosyhtiö ei ehkä ole rikkonut lakeja, mutta luonnonlakeja se uhmasi. Säteilyturvakeskuksen neuvottelukunta sai keskiviikkona selvityksen Talvivaaran onnettomuudesta. Neuvottelukunnan puheenjohtaja Osmo Soininvaara kertoi kokouksen jälkeen blogissaan, että Stukin selvityksen mukaan vuotaneen kipsisakka-altaan pohja on heikko. Kaatopaikalle rakenteeltaan näin heikkoa pohjaa ei saa rakentaa, mutta kaivoslain määräykset ovat löysemmät.
Yhtiö teki vähimmän mahdollisen ja otti valtavan riskin. Nyt se saa laskun maksettavakseen. Talvivaara on lisäksi pilannut koko alan maineen.
Kaivosyhtiö ei ehkä ole rikkonut lakeja, mutta luonnonlakeja se uhmasi.
Poliitikkojen vastuu tulee vastaan siinä, että kaivosteollisuudesta piti tulla Suomen uusi Nokia. Siksi sitä katsottiin läpi sormien esimerkiksi juuri löperöllä kaivoslailla.
Talvivaaran onnettomuudessa niitettiin sitä, mitä ympäristövihamieliseksi muuttuneessa Suomessa on viime vuosina kylvetty. Ei ole kovin kauan siitä, kun ympäristönsuojelu oli kansalaisten arvoasteikossa korkealla sijalla. Sitten tuli ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) jätevesiasetuksineen ja loi pohjan muuttuneelle ilmapiirille. Tätä käyttivät hyväkseen suuren vaalivoiton saaneet perussuomalaiset, joiden propagandassa ympäristöviranomaisia riittää kyttäämään jokaisen nurkalle.
Uudessa ilmapiirissä edellinen hallitus onnistui ELY-keskuksineen ajamaan ympäristönsuojelun jo ennestään vähät resurssit alas. Kainuun ELY-keskuksessa Talvivaaraa seurasi muiden töiden ohessa yksi virkamies. Valtion budjetissa ympäristöhallinto on puolen prosentin kysymys ja uudet supistukset odottavat sitäkin säästöpaineissa.
Poliittisen kentän lisäksi ympäristönsuojelulle kielteisen ilmapiirin lietsonnassa ovat kunnostautuneet elinkeinoelämän etujärjestöt. Keskuskauppakamari julkisti lokakuussa listan hankkeista ja säädöksistä, jotka sen mielestä vaarantavat eniten Suomen tulevaisuutta. Viidestä vaarallisesta hankkeesta neljä, muun muassa rikkidirektiivi ja kaivosvero, liittyi ympäristönsuojeluun.
Professori Mikael Hildén vastaa tuoreimmassa Ympäristö-lehdessä elinkeinoelämän väitteisiin. Hän sanoo Suomen tulevaisuutta vaarantavan vakavasti ajatus siitä, että ”kannattaa ajaa omaa lyhytnäköistä etua väitteillä, joiden taustalla on puutteellinen ymmärrys maailman muuttumisesta”.
Hildén pitää surullisena, että ajatukset syntyivät organisaatiossa, joka julistaa arvonaan, että ”yritystoimintaan kuuluu vastuu taloudellisesta hyvinvoinnista, ympäristöstä ja yhteiskunnasta”.
Nyt ympäristöviranomaisia huudetaan apuun, kun Talvivaaran lähivedet eivät kelpaa edes saunomiseen ja kalat kuolevat. On uuden asennemuutoksen aika.
uutiskirje 