Mitä kuuluu vahakabinettiin 1
Eino Leino vertasi 115 vuotta sitten runossaan Kun kello seisoo Suomen kansaa kaupunkiin, jonka tornin kello on pysähtynyt ja kaikki juoksevat kysymään aikaa naapuriin.
Koska oma kellon aika puuttuu, toisen kello edistää ja toisen jätättää.
Porvariston silmänkääntäjien luomassa uusliberalistisessa kauhukabinetissa kulttuurisen pysähtyneisyyden aikakauden kirkkain lopun merkki on yli-innokas puhe kulttuurin taloudellisesta merkityksestä. Aidot kulttuuria uudistavat ajatukset hukutetaan poliittisen päivähälinän alle.
Löytyykö kulttuurimme aito alkuperäisyys vahakabinetista?
Teennäisten maneerien kyllästämät poliitikot ja bisnesnerot esiintyvät persoonattoman vahanukkemaisina roolihenkilöinä hallinnon rattaissa
Ihmistuntemuksen sijaan osoitetaan asutuntemusta tyyliin: Asu tekee ihmisen. Satunnaisuuksien ihmettely korvaa ilmiön ja olemuksen pohdiskelun.
Taikauskoon ja egoismiin perustuva uusliberalistinen talousihmeiden aatecocktail rappeuttaa niin järjen, tunteet kuin vaistotkin. Virnuileva egoismi toimii kylmäkiskoisen sadismin sanansaattajana.
Outo pakomatka menneisyyteen pyrkii palauttamaan kapitalismin 1800-luvun vahakabinettiin, jossa ay- ja työväenliike eivät häiritsisi porvariston kauniita unia mittaamattoman rajattomista voitoista.
Michel Tournier kuvaa romaanissaan Meteorit kaatopaikkoja sarjatuotantona valmistettujen esineiden museona.
Kaatopaikkaan verrattuna aitojen esineiden kerääminen on ehdottoman vanhoillista ja nykyoloihin sopimatonta.
Kulutusyhteiskunnassa alkuperäiskappaleiden kerääjä on tuottamisen ja kuluttamisen vastustaja.
Jatkuvan kasvun tavoitteena on, että tuote vanhenee ja menee muodista heti, kun se on tuotu kaupan ovesta ulos.
Tuotteen kaatopaikalle joutumista on nopeutettava kaikin tavoin. Kehityksen ja tuotteiden on oltava ehdottoman kestämättömiä.
Tyhjä pullo tai litistynyt hammastahnaputkilo ovat porvarillisen kulutustuotantokulttuurin kestävät osat, jotka jäävät tulevien arkeologien ihmeteltäviksi.
Mitä ja mistä museot, arkistot ja kaatopaikat tulevat kertomaan tuleville sukupolville? Varsinkin, kun elämme kopioiden kopioiden kopioiden, monistamisen, piratismin, alituisen toiston ja jankkaamisen kulttuurissa.
Löytyykö kulttuurimme aito alkuperäisyys vahakabinetista? Näköisnukkien lisäksi vahakabinetilla tarkoitetaan ajasta aikaan toistuvia puheenaiheita, kuten Mark Twain totesi: Kaikki puhuvat säästä, eikä kukaan tee asialle mitään.
Madame Tussauds (1761–1850) kehitteli vahakabinettiensa näköisnuket valokuvauksen läpimurron kynnyksellä halutessaan pysäyttää ajan ja balsamoida menneen maailman.
Hän tutustui vahamallien tekoon työskennellessään Strasbourgissa lääkäri Philippe Curtiuksen taloudenhoitajana.
Ranskan vallankumouksen aikana madame pakotettiin tekemään kuolinnaamioita giljotiinilla mestattujen, kuten Marat´n kylpyammeeseen1793 murhanneen Charlotte Cordayn ja sekä 1794 mestatun Maximilien Robespierren päistä.
Napoleonin sotien melskeessä Tussauds siirtyi vahanukkeineen Britanniaan ja perusti 1835 Lontooseen Baker Streetille pysyvän näyttelyn.
uutiskirje 