”Tärkeintä on sammuttaa pensaspalo Kreikassa ennen kuin se leviää metsäpaloksi euroalueelle tai muualle Eurooppaan tai maailmantalouteen.”
Tällä tavalla luonnehti EU:n talouskomissaari Olli Rehn keväällä 2010 Kreikan ensimmäisen tukipaketin merkitystä. Tukipaketti ei jäänyt viimeiseksi, eikä pensaspalo sammunut. Päinvastoin. Se laajeni metsäpaloksi euroalueelle ja uhkaa laajeta lähitulevaisuudessa kauemmaksikin. Euroalueen kriisi on parhaillaan pahin uhka edes kohtuulliselle maailmantalouden kehitykselle.
Mikä meni pieleen?
Työttömyyden vallitessa suuret leikkaukset vain pahentavat tilannetta.
Olli Rehn ja kumppanit uskoivat, että Kreikkaa ja myös muita kriisimaita koskeneet tukipaketit kääntävät nämä maat suhteellisen pian nousuun. Usko perustui pohjimmiltaan yhteen tekijään: arvioon, että tukipakettien kokonaistaloudelliset vaikutukset olisivat leikkauksista huolimatta myönteisiä. Tukipakettien suunnittelijat ja ne hyväksyneet poliittiset päättäjät uskoivat, että sijoittajien luottamuksen vahvistaminen kumoaisi leikkausten kielteiset vaikutukset.
Arvio on osoittautunut täysin vääräksi. Kaikissa kriisimaissa kriisipakettien hyväksymisen yhteydessä esitetyt ennusteet kriisimaiden lähitulevaisuuden näkymistä osoittautuivat ylioptimistisiksi.
Ylioptimismiin kiinnitettiin huomiota jo pakettien hyväksymisen yhteydessä. Keynesiläinen perusopetus on se, että työttömyyden vallitessa suuret leikkaukset vain pahentavat tilannetta. Tähän opetukseen tukeutuneet arviot ja ennusteet ovat osoittautuneet osuvimmiksi.
Euroopan komissio ei ole noudattanut Keynesin jo 1930-luvun lamavuosiin perustunutta opetusta ja on toivonut leikkausten kokonaistaloudellisten vaikutusten jäävän vähäisiksi. Toive on osoittautunut turhaksi.
On merkittävää, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on kuluvan syksyn aikana myöntänyt tehneensä virheellisiä arvioita ja ennusteita leikkauspolitiikan kokonaistaloudellisista vaikutuksista kriisimaiden talouskehitykseen.
Olli Rehn kuitenkin reagoi IMF:n itsekritiikkiin kiistämällä komission syyllistyneen virhearvioon. Samalla hän entiseen tapaan korosti, kuinka tärkeä merkitys sijoittajien luottamuksen vahvistamisella on myös jatkossa.
Väärä politiikka on saamassa jatkoa, vaikka IMF:n näkemyksen muuttuminen on tärkeä muutos parempaan. Rehniläiseen arvioon takertuminen on lähitulevaisuudessa työllisyyden kannalta kestämätön linja paitsi kriisimaissa myös muissa euroalueen maissa – Suomessakin.
Kirjoittaja on Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija.
uutiskirje 
