Mitä kuuluu vahakabinettiin 6
Nuori Marx innostui taloustieteestä ja porvarillisen yksityisomistuksen yksipuolisuudesta laatiessaan vuonna 1842 Rheinische Zeitung-lehteen artikkelia laista, joka oli säädetty koskemaan polttopuuvarkauksia yksityismetsistä.
Uusi laki uhkasi kuivien oksien kerääjiä vankeusrangaistuksella vaikka maalaiset olivat vanhastaan tottuneet jokamiehen oikeuden nimissä vapaasti keräämään kuivia oksia polttopuiksi.
Marx arvosteli varastamisen vastaista lakia, koska omistajan ja varkaan muodollinen vastakkainasettelu jätti ”inhimilliset tarpeet” huomioimatta.
Varas, joka käyttää puuta, tarvitsee sitä kipeämmin kuin puun myyjä. Tämä vastakkainasettelu epäinhimillistää ihmiset kohdellessaan niin puun käyttäjää kuin puun myyjääkin puun omistajina. Marxin mukaan laki, joka pitää ihmisiä vain omistajina, pitää esineitä vain omaisuutena ja omaisuutta vaihtoesineinä, ei käyttöesineinä.
Kyseisestä Marxin artikkelista on kulunut 170 vuotta, eikä yhteiskunnallinen perusasetelma yksityis- ja yhteisomistuksen välillä ole muuttunut miksikään, päinvastoin pahentunut entisestään.
Ajankohtaisuuttaan ei ole menettänyt myöskään Marxin näkemys yhteiskunnallisesti tyhjän vapaa-ajan lisääntymisestä työttömyyden kautta.
Työttömyys on negatiivista vapaa-aikaa, joka nakertaa yksilön yhteiskunnallisuutta varastamalla hänen yksityisomaisuutensa, työvoimansa.
Marx näki inhimillisten kykyjen vapaan kehittymisen sosiaalisen yksilön täytenä kehittymisenä, mikä ei tarkoita samaa kuin kulutuskeskeinen individualismi.
Kapitalistinen työnjako määrittää jokaiselle yksilölle tietyn toimintakehän, jonka sisällä hänen on pakko pysytellä. Hän on metsästäjä, kalastaja, työläinen, insinööri tai kriittinen kriitikko. Hänen on pysyttävä lestissään, ellei tahdo menettää toimeentuloaan.
Pitkälle kehittyneessä kommunistisessa yhteiskunnassa kukin voi täydellistyä mille alalle tahansa aidoksi moniosaajaksi.
Yhteiskunta sääntelee yleistä tuotantoa luoden sen kautta mahdollisuuden tehdä tänään tätä, huomenna tuota, aamupäivällä metsästää, iltapäivällä kalastaa, illalla hoidella karjaa ja syönnin jälkeen kritisoida, aivan kuten mieli tekee, ilman että olisin aina metsästäjä, kalastaja, paimen tai kriitikko.
Kapitalismin ainoa käyteaine on niukkuus, säännöllinen vanhan kurjuuden palauttaminen liikatuotannon eli talouspulien kautta.
Jani Laasonen maalaa tälle niukkuuden aiheuttamalle jokaisen sodalle jokaista vastaan vastakuvan kirjassaan Zeitgeist – ajan henki.
Laasosen mukaan niukkuuden poistuessa ihmiskäytös rationalisoituu välittömästi. Eiväthän ihmiset kirjastoissakaan ryntäile päätä pahkaa kirjahyllyjen välissä ahnehtien kaikkea tolkuttomasti itselleen, sillä he tietävät etteivät kirjat lopu kesken:
”Kirjastoissa vastaan ei myöskään kävele markkinamiehiä manipuloimassa ihmisiä ja markkinoimassa heille kirjoja, vaan jokainen saa kulkea hyllyjen välissä kaikessa rauhassa ja valita juuri sen kirjan, mikä häntä itseään aidosti kiinnostaa.”
Kirjasto opettaa ottamaan kerralla vain sen mitä tarvitsee. Tämä on vaarallinen markkinatalouden vastainen toimintatapa!
uutiskirje 