Eurooppalainen ammattiyhdistysliike ei hyväksy, että sen yli on kävelty eurokriisin varjolla, SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Katja Lehto-Komulainen toteaa.
Etenkin Kreikassa ay-liikkeen oikeuksia on poljettu laajasti, kun talousongelmien vuoksi on säädetty kriisilakeja. Vaikka eurooppalainen ay-liike ei ole ollut näiden asioiden vuoksi kaaosta pursuavissa otsikoissa, se on toiminut koko ajan järjestäytyneesti laajalla rintamalla oikeuksiensa palauttamiseksi ja syntyneiden ongelmien ratkaisemiseksi.
Kreikan ay-liike on kirjelmöinyt loukkauksista vuodesta 2010 saakka. Valituksia on käsitelty muun muassa Euroopan ammatillisessa yhteistyöjärjestössä (EAY), kansainvälisessä työjärjestössä (ILO) ja Euroopan neuvostossa (EN), joka on 46 Euroopan maan hallitusten välinen poliittinen järjestö.
Ay-liikkeen valitukset asiallisia
Lehto-Komulainen korostaa, että kaoottisten uutiskuvien Kreikassa ay-liike on toiminut asiallisesti ja esittänyt eri kansallisille ja kansainvälisille tahoille perustellut valituksensa oikeuksiensa loukkaamisista. Yleisesti ne koskevat vapaata järjestäytymis- ja sopimisoikeutta.
ILO:n oma valvontaelin, yhdistymisvapauskomitea, otti Kreikan ay-liikkeen valitukset huolelliseen tarkasteluun. Se totesi loppusyksystä 2012, että valitukset vuosilta 2010–2012 olivat aiheellisia. ILO:n mukaan Kreikassa on tehty useita, laajoja ja toistuvia vapaan kollektiivisen sopimisoikeuden loukkauksia.
– ILO:ssa ei ole hyväksytty sitä, että on kävelty sopimusosapuolten yli. On merkittävää, että ILO:n komitea on kolmikantainen. Siellä ovat työntekijät, työnantajat ja hallitukset. ILO:n komitea sanoo yksimielisesti, että Kreikassa on ollut jatkuvia ja laajoja puuttumisia työehtosopimustoimintaan.
Suurin osa Kreikkaa koskevista kriisilaeista on väliaikaisia poikkeuslakeja. Lehto-Komulainen sanoo, että ILO:ssa ollaan huolissaan siitä, milloin poikkeuslait saadaan purettua.
– Kyllä ILO:ssa ymmärretään, että kyse on kriisimaasta ja äärimmäisistä toimista. Mutta näissä äärimmäisissäkin toimissa Kreikan hallituksen olisi pitänyt neuvotella työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Pankkien painostuksesta
Yleisessä tiedossa on, että Kreikan hallitus on toiminut kriisilakeja säätäessään euroa tukevien voimien painostuksessa. Suurin yksittäinen painostajamaa on ollut Saksa – ja sen pankit.
Samassa painostusrivissä on seissyt eurotuen institutionaalinen troikka: maailmanpankin (IMF) johtaja ranskalainen Christine Lagarde, Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja italialainen Mario Draghi sekä EU:n komission puheenjohtaja belgialainen Herman Van Rompuy ja suomalainen talouskomissaari Olli Rehn.
Talouskuria ajavan troikan vastavoimaksi on asettautunut Etelä-Euroopan kriisimaiden ja Ranskan rinnalle EAY:n ranskalainen puheenjohtaja Bernadette Ségol. SAK ja muukin EAY:ssa toimiva suomalainen ay-väki tukee Ségolia. Koskaan aiemmin eurooppalainen ay-väki ei ole asettunut korkealla tasolla kritisoimaan EU:n päälinjaa.
Ségol esitti keväällä 2012 tiukan kantansa Van Rompuylle, että eurooppalainen ay-liike ei hyväksy troikan harjoittamaa niukkuuden politiikkaa. Leikkaukset eivät Ségolin mukaan toimi Kreikassa eivätkä muuallakaan EU:ssa.
Palkansaajajärjestöjen maailmanlaajuinen kattojärjestö ITUC on asettunut EAY:n ja ILO:n rinnalle Kreikan kansalais- ja ay-oikeuksien palauttamisvaatimuksissa. Samassa rivissä seisoo myös laajapohjainen Euroopan neuvosto.
Laajempi juttu aiheesta ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 11. tammikuuta.
lehti 