Mitä kuuluu vahakabinettiin 8
Laiskuus ei ole samaa kuin työttömyys tai työhalun puute. Miltei kaikki laiskat tekevät työtäkin ilolla, mutta he rakastavat työtään toisella tavalla kuin ahkerat.
Laiska ihminen on elävä vastalause nykyajan kiihkeälle vauhdille. Sen jälkeen kun maailma on koneellistettu ja ihmisen täytyy seurata alkuaan omiksi orjikseen tarkoittamiensa koneiden hirvittävää työtehoa, on ihminenkin vain kone.
Tästä johtuu, että ihminen on useimmissa tapauksissa ahkera vain pakosta. Laiska valitsee itselleen sellaisen vanhanaikaisen ammatin, jota voi tehdä hiljalleen ja rauhassa.
Jatkuvan kasvun ja taloudellisen kilpailukyvyn apostoleille esitti pakinoitsija Valentin varteenotettavan vastalauseen 1941 ilmestyneessä ”Tipoittain” -pakinakokoelmassaan.
Valentinin mielestä laiskat ihmiset ovat paras tae maailman rauhalle ja luonnon säilymiselle myös seuraaville sukupolville, koska heidän mielestään maailma on jo valmis.
Laiskat ovat yhteiskunnan tyytyväisimpiä jäseniä. Heillä ei ole ylimitoitettuja vaatimuksia. He eivät tee taivaita syleileviä rakennemuutos- tai kuntauudistusehdotuksia, eivätkä nostata kapinoita.
Pohtiessaan elämäänsä laiska huomaa, ettei se nyt ehkä ole aivan niin kuin voisi olla, mutta ennen kuin se tulisi sellaiseksi kuin sen pitäisi olla, vaatisi se kaikenlaista touhua ja rehkimistä. Ja niin hän tyytyy siihen mikä hän itse on ja mitä hänen elämänsä on.
Laiskat eivät tee tänään sitä, minkä voi tehdä huomenna tai ylihuomenna. Siksi laiskoilla on aina työtä huomennakin. Ahkerat joutuvat keksimään joka päivä uutta tekemistä.
Valentin kertoo tarinan miehestä, joka etsi itselleen sopivaa hommaa kaksikymmentä vuotta. Aina lehtiä tutkiessaan hän oli löytävinään sopivan paikan, mutta hän ei kuitenkaan niihin pyrkinyt, koska hän ajatteli, että voi löytyä vieläkin sopivampi.
Lopulta hän ei yrittänytkään, koska säännöllinen työ kauhistutti häntä. Sen sijaan hän luki paljon ja viisastui ja lopulta meni hautaan köyhänä, mutta rauhallisena.
Ahkera haluaa työstään tuloksia ja parempaa palkkaa voidakseen säästää ja elää mukavasti. Laiska iloitsee nähdessään työnsä tulosten menestyvän, mutta hän ei kuvittele sen avulla ansaitsevansa enemmän. Hän nauttii saadessaan tehdä työtään omaan tapaansa.
Jos laiska erehtyy joskus tekemään jonkin työn äkkiä, lepää hän sen jälkeen kunnolla, koska työnteon nopeus on järkyttänyt häntä syvästi.
Valentin kertoo jutun erään kaupungin laiskojen perustamasta yhdistyksestä, jonka ensimmäiseen vuosikokoukseen ei saapunutkaan ketään, ei edes puheenjohtaja.
Yhdistyksen jäsenet makailivat kukin kotonaan ja tekivät sitä, mihin jokaisella laiskalla on enemmän aikaa kuin ahkeralla: ajattelivat. Siksi maailmassa ei ole yhtään Laiskojen yhdistystä.
Laiskuuden etuna on se, että loputtoman touhuamisen sijaan jää aikaa ajattelemiseen. Joku laiska onkin sanonut, että aamuvirkut eivät ole saaneet koskaan mitään hyvää aikaiseksi.
Joskus laiska voi löytää jonkin totuuden, suuren ajatuksen tai tehdä etevän keksinnön. Mutta viitsiikö hän sitä kertoa kenellekään:
”Sillä mitä maailma oikeastaan tekee totuuksilla? Ei se niitä kumminkaan usko. Ja mitä tekevät ihmiset suurilla ajatuksilla? Eiväthän ne niitä kuitenkaan ymmärrä…”
uutiskirje 
