Elinsiirtoja Suomessa ennätysmäärä

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Muun muassa maamme suurimmassa sairaanhoitopiirissä HUS:ssa viime vuoden huhtikuussa perustettiin laaja-alainen elinluovutustyöryhmä. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kun edellisvuonna HUS:n sairaaloissa oli 16 elinluovuttajaa niin viime vuonna vastaava luku oli 37 luovuttajaa.

Hyvä tulos johtuu erityisesti Meilahden sairaalan päivystysalueen luovutustoiminnan aktivoitumisesta. Meilahdesta saatiin 18 luovuttajaa, kerrotaan Helsinki-Uusimaan sairaanhoitopiiristä.

Kaikkiaan viime vuonna Helsingin, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistosairaaloista saatiin elimiä 107 luovuttajalta, kun aikaisempina vuosina luovuttajien määrä on ollut alle sadan.

– Elinsiirrokkaita edustavat järjestöt Munuais- ja maksaliitto sekä Sydän- ja keuhkosiirrokkaat – SYKE ry ovat vuosia tehneet omalta osaltaan vahvaa työtä elinluovutusten lisäämiseksi, sillä ilman luovutuksia ei ole siirtoja, toteaa Seppo Lösönen Sykkeestä.

Hän on mukana eduskunnan tukiryhmässä, jossa näiden järjestöjen lisäksi on edustettuna asiantuntijalääkäreitä sekä edustajat kaikista eduskuntapuolueista.

Runsaat kaksi vuotta sitten elinluovutus- ja kudoslakia muutettiin niin, että kaikki täysi-ikäiset ja täysivaltaiset kansalaiset ovat potentiaalisia elinluovuttajia elleivät elinaikanaan ole esittäneet kielteistä kantaa elintensä luovutukseen.

Hoitoparit sairaaloihin

– Laki sinänsä ei takaa mitään. Erittäin tärkeää olisi saada Suomeenkin kansallinen elinluovutusohjelma. Käytännössä tämä merkitsisi, että kaikkiin luovuttajasairaaloihin (keskussairaalat, yliopistosairaalat) nimettäisiin elinluovutuksista vastaava lääkäri/sairaanhoitaja hoitopari.

– Näin jo hoitoketjun alkuvaiheessa tunnistettaisiin nykyistä paremmin potentiaaliset luovuttajat. Tämän hoitoketjun rakentamisessa olemme jääneet pahasti jälkeen monista muista maista.

Lösönen muistuttaa, että vielä vuonna 2011 Ruotsissa tehtiin kaksi ja puoli kertaa enemmän munuaisensiirtoja kuin meillä ja Norjassakin lähes kaksikertainen määrä.

– Myös maksan, sydämen ja keuhkojen siirroissa olemme jääneet jälkeen näistä maista samoin kuin Tanskasta.

– Viime syksynä jätimme peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo turvata resurssit elinluovutusten lisäämiseksi. Ennen joulua antamassaan vastauksessa ministeri lupaa perustaa työryhmän, joka samalla miettii kansallisen elinluovutusohjelman käynnistämistä.

Lösönen toivoo, että työryhmälle asetetaan ripeä aikataulu.

Seuraavaksi elinluovutusohjelma

Elokuussa viime vuonna annettiin EU-direktiivi, jossa on määritelty minimitaso elinluovutusten, elinturvallisuuden jne. osalta.

– Nyt tämän direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä Suomikin voisi käynnistää elinluovutusohjelman, sillä se ei olisi mitenkään merkittävä kustannuskysymys. Päinvastoin hyvin toimiva ohjelma toisi pitkällä aikavälillä säästöjä, kun kalliit ja monesti pitkäaikaiset tehohoitojaksot vähenisivät.

Lösönen pitää hyvänä HUS:ssa viime vuonna käynnistetyn elinluovutustyöryhmän tavoitteita. Tavoitteena on, että jokainen potentiaalinen elinluovuttaja HUS-alueella tunnistetaan, elinluovuttajien hoidossa onnistutaan ja omaisten hyvään kohtaamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Toteutuessaan tämä merkitsisi vuosittain 60 toteutunutta luovuttajaa. Tämä olisi jo kansainvälisestikin huipputasoa.

HUS:n kehitysohjelman piirissä on merkittävä osa henkilöstöä. Kehitystyön seuraava askel on jo otettu ja perustettu donor(luovuttaja)koordinaattorin vakanssi Päivystys ja valvonta-klinikkaan Meilahteen. Donortyöryhmä on myös tarkoitus perustaa kaikkiin muihin HUS-alueen päivystäviin sairaaloihin.

– Toivottavasti nyt valmisteilla oleva sote-uudistus ei hämmennä näitä hyviä tavoitteita ja elinluovutusasioita voidaan jatkossa koko valtakunnan tasolla tasapuolisesti kehittää.

– Huolimatta positiivisista askelista elinsiirtoa odottaa tälläkin hetkellä kolmisen sataa suomalaista. Valitettavasti odotusjonoon kuolee vuosittain muutamia henkilöitä, muistuttaa Lösönen