Mitä kuuluu vahakabinettiin 10
Taiteen logiikka poikkeaa kadunmiehen silmämääräisestä arviosta jostain ilmiöstä. Taideteos ei selitä yksityiskohtia vaan hahmottaa kokonaisuuksia. Hintalapuilla ja taiteellisella arvolla on eronsa.
Näyttäessään negatiivisia utopioita millaista on, taideteos näyttää samalla millaista ei pitäisi olla. Tämä on happy end –sisältötuotannolle vieras lähtökohta. Happy end –tarinat vapauttavat porvariston hetkeksi sen omista ristiriidoista luomalla silmänräpäykseksi boheemin tunteen, että kaikki tapahtuu odottamatta ja umpimähkään.
Nykypäivän taide- ja kulttuurielämän yliampuvan superlatiivisessa manikratiassa on vähän käyttöä vanhan ajan kriitikon arviolla, josta oli vaikea päätellä, koska ylistys lakkasi ja missä kohtaa moite alkoi.
Kukaan ei sano enää suoraan, että tanssijatar on jo parhaat loikkansa loikkinut. Tai säveltäjä on eksynyt sensuelismin hyllyville hämyhetteille, josta hänen olisi viipymättä palattava.
Tai esitys tai näyttely osoitti, kuinka mitäänsanomattomuudellakin voidaan sanoa kaikenlaista sellaista, jota niin sanotuissa normaaliolosuhteissa ei pidetä soveliaana tai tarpeellisena.
Mikäli ylimitoitettujen kulutustottumustensa vuoksi joukkohautaansa kohti kulkevan ihmisen haluaa nähdä pelkkänä kuljeksivana kyselylomakkeena, tämä esitys/näytös puhuttelee siitä näkökulmasta.
Esityksen herättämien ajatusten ja näkemysten ahtaus tuotti ajoittain ahtaanpaikan kammon omaisen tunteen ja halun poistua nopeasti paikalta.
Esitys sisälsi enimmäkseen tyhjiä tunteenpurkauksia, ylikuormitettua maneerimaisuutta, piintyneen pinttynyttä ilmeilyä sekä mautonta koreilunhalua.
Välillä syntyi vaikutelma kuin riikinkukko olisi ollut asioimassa pilailuvälinekaupassa valmistautuessaan naamiaisiin, joihin se ei ollut saanut edes kutsua.
Todellisuutta tarkasteltiin esityksessä eräänlaisen mielikuvituksen siivittämän unen harson läpi kunnes huomattiin, että maailma onkin uni, maailma on mysteeri, maailma on kaaos!
Ja kas, oltiinkin shakespearelaisessa maailmassa kyselemässä ollako vai eikö olla, mutta enää ei mielikuvitusta riittänyt keksimään keinoa, miten kyseisestä maailmasta päästään pois.
Tässä loputtomassa saippuaoopperamaisessa tv-sarjassa porvaristo teutaroi alkuperänsä unohtaneen maailmankatsomuksensa jäänteiden haudalla tuijottaen omaa menneisyyttään kuin pilakuvaa.
Tähän mainoshumpuukisarjaan sopii kuin nyrkki silmään Senecan toteamus, että kuninkaalla ja narrilla on sama horoskooppi. Kuoleman valtakunnassa kuningaskin muuttuu naurettavaksi kauhukuvaksi, surkeaksi narriksi, orjaksi ja tappiolle jääväksi peluriksi.
Lisäksi tämä tv-sarjatouhotus todistaa jälleen kerran vain sen, että porvariston lempipuuhaa ovat salakuuntelu ja juoruilu kunkin yksityisestä likapyykistä.
Jo vuosisatoja sitten porvarillinen ”terve” ahnehtiva järki muutti säädyttömyyden eroottiseksi rivoudeksi, jolla se rahastaa.
Tässäpä lyhyesti kerrottuna porvariston kulttuuriohjelman sisältö.
uutiskirje 