Jopa vuosisadan ikäisiä autoja osallistui Keski-Suomen Mobilistien jo 40.kerran järjestämään vanhojen autojen Talwiajoon Jyväskylän seudun lumisilla teillä.
Keuruulaisen Jarmo Norontauksen Pobeda vm-55 kehräsi autovanhusten joukossa nuorekkaasti, vaikka vuosikymmenien vieriminen näkyikin armottomana idän ihmeen ulkoisessa olemuksessa.
Vuosi sitten Pobedan omistajaksi hankkiutunut Norontaus vakuutti, että korin on annettu aivan rauhassa rapistua.
– Tätä autoa ei ole puunaamalla pilattu.
Norontauksen Pobeda on aikoinaan kulkeutunut Keuruulle Lappeenrannasta.
– Kyllä tämä on ihan liikenteeseen hankittu. Tällä ajetaan muutenkin kuin tällaisissa tapahtumissa, mutta kuitenkin enimmäkseen kesäaikaan. Talvella autossa tarvitaan lisälämmitintä.
Vain pientä pintavikaa
Katsastusmiehilläkään ei ole ollut itävanhuksesta mitään erityistä huomauttamista. Peltien rapistuminen on vain pientä pintavikaa.
– Tässä on oikein paksusta pellistä tehty kori, Norontaus vakuuttaa.
Talwiajon lähtöpaikalla Killerin raviradalla Pobedan viereen oli parkkeerattu viimeisen päälle puunattu vuoden 1953 Cadillac, jonka omistaja huikkasi pilke silmäkulmassa Pobeda-miehille:
– Varokaa ettei ruoste vaan tartu.
Neuvostoliittolaisen GAZ-autotehtaan valmistama Pobeda oli suosittu taksiauto 50-luvun Suomessa, kun länsiautojen tuonti oli tiukkaan säännöstelyä.
Pobedoja valmistui Neuvostoliitossa vuosina 1946–1958 vajaa neljännesmiljoona. Lisenssillä autoja valmistettiin Puolassa Warzawa -nimellä jopa hieman enemmän.
Norontauksen kartturina Talwiajossa oli Pekka Pohjola Järvenpäästä. Kaverukset vakuttavat olevansa uskollisia itäkonemiehiä, jotka kesäaikaan liikkuvat mielellään 50-luvun Jawa-moottoripyörillä, joissa kuulemma on samaa ajan patinaa kuin Norontauksen Pobedassakin.
Tämänkertaiseen Talwiajoon osallistui suomalaisten mobilistien lisäksi myös ruotsalaisia ja virolaisia autokuntia.
lehti 