Olen ennenkin kirjoittanut hallitusvaikuttamisen vaikeudesta. Viime viikkoina olen taas aistinut lisääntyvää kriittisyyttä. Hallituksen eripurainen syksy ja alkuvuoden telakkatakaisku ovat saaneet osan aktiiveistamme hämmennyksen valtaan.
EU-tukipaketeista tuohtuneet euroskeptikot ja perinteiset hallituskriitikot ovat saamassa kavereikseen kuntauudistukseen tuskastuneet kuntapäättäjät, vanhuspalvelulakiin pettyneet eläkeläiset, talouskurisopimuksista suivaantuneet nuoret ja telakoista tuohtuneet ay-miehet.
Hallitusvaikuttamisen tuska on vasemmiston ikiaikainen perinne ja tämä on nähty tälläkin kaudella. Olimme ainoa puolue, jonka hallitusneuvottelijoista osa poistui säätytalolta ennen kuin työssä oli päästy kunnolla alkuun. Olemme ainoa puolue, jonka eduskuntaryhmästä piti erottaa kansanedustajia, koska he esittivät epäluottamuslausetta hallitukselle ja omille ministereillemme heti hallituksen muodostamisen jälkeen.
Olemme varmaan ainoa puolue, jonka omat aktiivit tekevät otsa hiessä laskelmia ja työstävät kirjoituksia, joilla he yrittävät todistaa että puolueen aikaansaamat parannukset eivät ole parannuksia laisinkaan.
Olemme myös ainoa hallituspuolue, jonka eduskuntaryhmästä erotetut kansanedustajat kiertävät kenttää haukkumassa hallitusta ja omaa puoluettaan. Silti he odottavat luottavaisina, että kenttäväki hoitaa heidät eduskuntaan puolueen listoilta taas ensi vaaleissa. Näin myös tapahtuu, sillä kriittisyys nauttii monen vasemmiston aktiivin arvomaailmassa suurempaa suosiota kuin poliittinen vaikuttaminen.
Vasemmistoliiton johtaminen hallitusasemassa on erityisen kova homma. Kun saa aikaan tuloksia, niin kohtaa aikaansaannosten mitätöintiä. Kun tarvitsisi tukea ja uusia ideoita, niin vastaan tulee vaatimuksia oppositioon siirtymisestä. Kriittisyyttä pitää olla, mutta ainoastaan kielteisten asioiden näkeminen on masentavaa ja alituinen tarkoitusperien epäily tappaa innostuksen.
Vaikeassa tilanteessa tarvitaan enemmän luottamusta, lisää työtä ja tuoreita ideoita. Saimme ensimmäisen hallitusvuoden aikana läpi monia vaatimuksiamme. Vasemmisto on vääntänyt perusturvaan korotuksia, muuttanut liikennepolitiikan suuntaa, parantanut pienituloisten perheiden harrastusmahdollisuuksia, saanut aikaan solidaarisuusveron rikkaille, neuvotellut lisärahaa vanhuspalvelulain toteuttamiseen, vääntänyt vakuudet Kreikan lainapaketille…
Emme ole periaatteeton ja mitätön toimija, vaan poliittinen vaikutusvaltamme on todellisuudessa vaalikannatustamme (8.1%) suurempi. Ministerimme ovat hyviä ja tekevät parhaansa joka ikinen päivä. Vaalikautta on jäljellä vielä yli puolet, joten peliaikaa tavoitteiden saavuttamiseen ja kannatuksen kohottamiseen riittää. Nyt ei ole aika heittää pyyhettä kehään, mikäli äänestäjiemme tärkeinä pitämillä asioilla on meille mitään merkitystä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 