Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen pitää valvottua koevapautta hyvänä välivaiheena vankeudesta vapauteen, mutta muistuttaa, että sitä ei saa käyttää vankeinhoidon resurssipulan paikkaamiseen. Pekonen näkee myös, että seksuaalirikollisten koevapautta edellyttävä lääkehoito on ongelmallinen ja epävarma.
Asiasta keskusteltiin keskiviikkona eduskunnan täysistunnossa lakivaliokunnan mietinnön pohjalta.
– Yhtenä vankilan tehtävänä on valmistaa rikoksen tekijöitä vapauteen ja takaisin yhteiskuntaan. Kokemukset valvotusta koevapaudesta ovat pääosin myönteisiä, Pekonen totesi.
– Valvotussa koevapaudessa vanki sijoitetaan vankilan ulkopuolelle teknisin välinein tai muulla tavoin valvottavaksi, enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista tai vapauttamista koko rangaistuksen suorittamisesta. Tekninen väline voisi tarkoittaa esimerkiksi nilkkaan tai ranteeseen kiinnitettävää jalkapantaa, joka perustuisi radiotaajuustekniikkaan tai satelliittipaikannukseen.
Hallituksen esityksessä myös ehdotetaan, että seksuaalirikolliset pääsevät koevapauteen sitoutumalla lääkehoitoon, joka annetaan estämään seksuaalirikoksen uusintaa ja turvaamaan muiden ihmisten koskemattomuutta.
Pekonen muistutti siitä, että varmistuminen lääkkeen tehosta osittain vangin oman ilmoituksen varassa.
– On kuitenkin vaikeaa mitata sitä, onko lääkkeen vaikutus toivottu. Lisäksi varmistuminen lääkkeen tehosta on osittain vangin oman ilmoituksen varassa, Pekonen kritisoi.
– Lääkehoidolla voi tiettävästi joissain tapauksissa olla myös päinvastaisia vaikutuksia, vangin seksuaalivietti voikin kasvaa, sen sijaan että se vähenisi.
Hän muistutti, että seksuaalirikosten uusimisen ehkäisemisen arvioidaan olevan tehokkaampaa, kun lääkehoitoon yhdistetään muuta hoitoa ja tukea, kuten psykoterapiaa ja ryhmäterapiaa.
– Tärkeää on huolehtia myös jatkohoidosta vangin vapauduttua, ja siitä, että resursseja näihin on todella saatavilla.
lehti 