”Mitä pitää tehdä, jos omat sanomiset on käännetty jutussa ihan nurin päin?”
Kysymys esitettiin tilaisuudessa, jossa olin pitämässä kirjoittamiskoulutusta huumeidenkäyttäjille. Lätisin vastaukseksi jotain tulkinnoista ja journalistisesta vapaudesta, vaikka tiesin tasan tarkkaan, mistä kysyjä puhui.
Yksi jos toinenkin alkoi kertoa vastaavista kokemuksista. He kokivat lauseita ja sanoja irrotetun asiayhteyksistään ja käytetyn sanojaansa vastaan, toimittajan tai lehden oman agendan pönkittämiseen. He kokivat itseään käytetyn välineenä itseään vastaan.
Viestintä ei koskaan ole virheetöntä.
”Parempi, kun ei sano mitään.”
Ja minä, toimittaja, sanoin, että niin se varmaan on, jos siltä tuntuu.
Viestintä ei koskaan ole virheetöntä, journalismin tarkoitus ei ole miellyttää haastateltavia, juttu on aina tulkintaa ja toimittajakin vain ihminen, mutta voisiko ammattikunnalla silti olla peiliin katsomisen paikka, jos yksi ihmisryhmä kokee, ettei heidän kannata edes yrittää sanoa mitään toimittajille? Etteivät he koskaan saa ääntään kuuluviin, että se on suorastaan naurettava ajatuskin?
Keskimäärin keskiluokkaiset toimittajat helposti marginalisoivat jo marginalisoituja – myös huomaamattaan ja hyvää tarkoittaen. Huumeidenkäyttäjiä, joita on laidasta laitaan ja joka lähtöön, kuten ihmisiä ylipäänsä, käsitellään mediassa vain käyttäjinä ja vain tietynlaisina käyttäjinä. Kuva käyttäjästä on suorastaan naurettavan stereotyyppinen.
Joku missi meni töräyttämään hiljattain, että ”kaksi tonnia kuussa” sossusta saaville huumeidenkäyttäjille pitäisi jakaa luukulta mieluummin hirttoköysiä. Jäin miettimään, että 1. missähän se sellainen sossu on, 2. miksei olisi töräyttänyt, koska mitä poliitikot edellä, sitä missit perässä, 3. miksi nimenomaan käyttäjistä tuntuu olevan lupa sanoa mitä vain?
No, onhan noita tosin muitakin ryhmiä, kuten nuoret, työttömät, yksinhuoltajat ja persaukiset noin ylipäänsä, joita saa lyödä kuin vierasta sikaa, mutta tuskin kenenkään muun kohdalla ihmisarvo kielletään yhtä totaalisesti kuin huumeidenkäyttäjien. ”Narun jatkoksi vaan. Saastat. Loiset.” Sanovat mielestään hyvät ja sivistyneet ihmiset.
Missin möläytyksestä uutisoinut Seiska kysyi sivuillaan: mitä mieltä olet missin kommentista? No, puolet oli hirttämässä huumeidenkäyttäjiä ja puolet missiä. En varsinaisesti yllättynyt, koska mitäpä tässä olisi viime vuodet juuri muuta kouhottu kuin sitä, mikä ihmisryhmä pitäisi lähettää minnekin tai murhata milläkin tapaa
Niin se kirjoittajaryhmä, josta alussa mainitsin. Se oli yksi skarpeimpia ja innostuneimpia, mitä olen koskaan opettanut. Yhteishenki oli loistava ja keskustelu rönsyili hyvällä tavalla. Viimeisimmäksi keskustelimme muistaakseni fossiilisten polttoaineiden loppumisesta. Asia, josta soisi missien ja poliitikkojenkin olevan huolissaan.
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja.
uutiskirje 