Amerikkalaiset tieteiselokuvat osallistuivat täysillä 1950-luvun ideologisiin väittelyihin ja kylmään sotaan, katsoo FM Kimmo Ahonen, joka tarkastelee yleisen historian väitöskirjassaan, miksi invaasion teema oli niin keskeinen tieteiselokuvassa ja millä tavoin se kytkeytyy Yhdysvaltain 1950-luvun historiaan.
Kovanen pitää 1950-luvun tieteiselokuvia karttoina pelon ja toivon fantasioihin. Yksilön ja yhteisön ristiriitojen kuvaajina elokuvilla on hänen mielestään yhä annettavaa myös nykypäivän katsojille.
– Avaruusmuukalaisten invaasio oli lajityypin elokuvien tyypillisimpiä aiheita, jota on sittemmin kierrätetty toistuvasti länsimaisessa populaarikulttuurissa, Ahonen kertoo.
Tieteiselokuvan nousua elokuvan lajityyppinä siivittivät tieteiskirjallisuuden ja -sarjakuvan kasvava suosio sekä julkinen keskustelu kommunismin uhasta, lentävistä lautasista ja atomipommista. Tieteiselokuvat ja ufologinen kirjallisuus ruokkivat toisiaan pitämällä lentävät lautaset aiheena julkisuudessa.
Kommunismin pelko projisoitiin avaruusolioihin
Ahonen esittää laajaan vertailuaineistoon pohjautuen, että invaasioelokuvat tarjosivat kulttuurisen neuvotteluareenan kylmän sodan ja tieteellis-teknologisen kulttuurin abstrakteille uhkakuville.
– Aikakauden poliittiset jännitteet eivät kuitenkaan automaattisesti heijastuneet elokuviin. Vain muutama tieteiselokuvista julisti avoimesti kommunismin vastaista sanomaa, Ahonen kertoo.
Sen sijaan kommunismia kohtaan tunnetut pelot näkyivät pakottavaa yhdenmukaisuutta ja käytännöstä vieraantunutta intellektualismia kohtaan tunnettuina epäluuloina.
– Individualististen ja tunteellisten yhdysvaltalaisten vastakohdaksi asetettiin kollektiivisesti toimivat ja tunteettomat muukalaiset.
Invaasioelokuvien valtavirta oikeutti kylmän sodan kilpavarustelua näyttämällä, kuinka tiedemiehet ja sotilaat puolustivat kriisitilanteessa Yhdysvaltoja. Kamppailu avaruusmuukalaisia vastaan oli uskontaistelua ateismia ja kollektivismia vastaan.
Väylä yhteiskuntakritiikille
Ahosen mukaan tieteiselokuvat tarjosivat elokuvatekijöille myös väylän yhteiskuntakritiikkiin, joka oli muuten vaikeaa Hollywoodissa mccarthyismin vuosina.
Invaasioelokuvat toimivat sekä kylmän sodan uhkakuvien lietsojina että niiden lieventäjinä. Elokuvat toivat esille niitä ristiriitoja, joita nouseva kulutuskulttuuri, esikaupunkielämä ja sodanjälkeiset sukupuoliroolit tuottivat. Esimerkiksi Don Siegelin elokuvassa Varastetut ihmiset (1956) muukalaisten hyökkäys eteni salakavalana soluttautumisena, jolloin kamppailun kohteena oli yksilön autonominen persoona ja vapaa tahto. Siinä ihmiset muuttuivat koneiksi, automaateiksi, joiden sielu oli kadonnut jonnekin teollisen yhteiskunnan rattaisiin.
– Pienen budjetin elokuvat onnistuivat kiteyttämään ja visualisoimaan sellaisia teemoja, joita käsiteltiin 1950-luvulla akateemisessa massakulttuurikeskustelussa.
Kimmo Ahosen väitöskirja Kylmän sodan pelkoja ja fantasioita. Muukalaisten invaasio 1950-luvun yhdysvaltalaisessa tieteiselokuvassa tarkastetaan lauantaina 8. kesäkuuta Turun yliopistossa.
uutiskirje 
