Sodankylän elokuvajuhlat on voimissaan, mittasipa sitä elokuvatarjonnalla tai yleisömäärällä. Festivaalin 28. vuosikerta tarjosi 80 elokuvaa noin sadassa näytöksessä. Näytöksissä käyneiden määrä, 27 000, on myös uusi ennätys.
Festivaalin keskeinen rakenne on se sama vanha tuttu: vieraiksi tuodaan puolen kymmentä elokuvamaailman kansainvälistä tähteä elokuvineen sekä hyvä paketti uudempaa elokuvaa tekijöineen.
Päävieraana oli maailmankuulu yhdysvaltalainen Philip Kaufman ja hänen rinnallaan tunnettuja laatuelokuvan tekijöitä: ruotsalainen Jan Troell, ranskalainen Claire Denis, italialainen Marco Bellocchio, brittiläinen Peter Strickland ja romanialainen Christian Mungiu.
Kokeileva Palsa-elokuva puhutti festivaalilla
Sodankylässä nähtiin puolen kymmentä kotimaista ennakkoensi-iltaa, joista Pekka Lehdon ohjaama Kalervo Palsa ja kuriton käsi (2013) nousi yleisön suosikiksi. Festivaalin 700 henkeä vetävässä Isossa teltassa jouduttiin järjestämään suuren kysynnän vuoksi ylimääräinen näytös.
Elokuvan esitysten jälkeen keskustelu kävi kaduilla ja kuppiloissa kuumana. Lehdon tulkintaa pidettiin omaperäisenä ja itseänsä Palsaa perin merkillisenä miehenä: ”hullu tai nero”. Varsinkin lappilaiselle yleisölle taidemaalari Kalervo Palsa (1947–1987) on jotain erityistä. Onhan hänen kotitalonsa vain 80 kilometrin päässä Sodankylästä.
Palsaa, köyhän talon lahjakasta mutta henkisesti epävakaata poikaa pidettiin aikoinaan kotipaikkakunnallaan Kittilässä vinksahtaneena ihmisenä. Hänen arvonsa on ymmärretty vasta jälkikäteen, Lapissakin.
Palsa yhdisti väkevissä maalauksissaan seksuaalisuuden ja kuoleman teemoja. Siinä mielessä hän on toisen Lapin hyljeksimän oman pojan, kirjailija Timo K. Mukan sukulainen. Palsan taidetta on luokiteltu surrealismiksi, naivismiksi tai primitivismiksi. Palsa itse määritteli aikoinaan taiteensa fantastiseksi realismiksi.
Lehto vähän kaunistelee Palsan tuotantoa
Lehdon elokuva on kokeellinen moderni teos, jossa elokuvatyylin ja -tekniikan eri lajeja yhdistellään sumeilematta. Se muistuttaa jossain määrin Lehdon aiempaa Real McCoy -elokuvaa (1998) niin ikään Lapista kotoisin olevasta muusikko Andy McCoysta. Samalla tapaa Palsan tarinassakin yhdistetään totta, tarua ja mielikuvitusmaailman kuvausta.
Hyvässä mielessä burleskissa Palsa-elokuvassa Lehto menee Real McCoyta pidemmälle. Levoton käsi on surrealistisesti omille teilleen karkaileva hämähäkkimäinen ranteesta poikki oleva käsi. Lisäksi vahvaksi osaksi elokuvan tarinaa nousee Palsan harrastamat lännensarjakuvien hahmot Tex Willer ja Kid Carson, joita Palsan koti-Kittilän maisemissa esittävät päähenkilö ja hänen kaverinsa.
Lehdon elokuva on valmistunut jo vuonna 2005, mutta se saa vasta nyt ensi-iltansa – jälkituotantovaikeuksien vuoksi, kuten kulunut sanonta muun muassa rahoitus- ja levitysvaikeuksista kuuluu.
Vaikka Lehdon elokuva on surrealistinen ja groteski, kaunistelee se Palsan kuvataidetuotantoa niin, ettei edes lopun erillisessä Palsan töiden esittelyjaksossa näytetä ainoatakaan sukupuolisiveellisyyden kannalta ehkä kyseenalaisena pidettävää teosta. Palsahan oli kuuluisa hurjista falloshahmoistaan. Ajateltiinkohan jälkituotannon ”siveellisen” leikkauksen yhteydessä liikaa mahdollisesti sellaisia esityspaikkoja kuin kotimaiset ja ulkomaiset televisiokanavat?
uutiskirje 
