Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 26.4.2013.
Viihteen monitaituri Reino Helismaan syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta 12. heinäkuuta. Helismaa oli myös yhteiskunnallisten sanoitusten mestari.
– Koska yhteiskunnallisia kysymyksiä ja epäkohtia käsitteleviä lauluja ei ollut mahdollista esittää radiossa eikä elokuvissa, Reino Helismaa haki niille muut foorumit, toteaa Jukka Pennanen, joka julkaisi vuonna 1994 Helismaa-elämäkerran yhdessä Kyösti Mutkalan kanssa.
Helsingissä vuosina 1946–1965 toiminut Punainen Mylly oli Suomen ensimmäinen kiinteä revyyteatteri. Se ehti aloittaa jo vuonna 1945 Iloinen teatteri -nimellä, ennen kuin toiminta kiellettiin hyvin kyseenalaisesti ulkopoliittisten syiden takia.
Helismaa puuttui monissa lauluissaan esimerkiksi muiden kustannuksella tehtyyn rahaan.
Helismaan huumoria tutkinut filosofian maisteri Juha Tarvainen on määritellyt tämän huumorin olleen kepeää, ilakoivaa, rienaavaa, juhlivaa tai lämmintä.
Revyissä tyylilajina oli usein ilkikurinen rienaavuus.
– Helismaa parodioi ja satirisoi revyyteksteissään ajankohtaisia ilmiöitä hyvin onnistuneesti. Hän oli taitava pilkkaamaan poliitikkoja ja muita yhteiskunnan johtavissa asemassa olleita. Helismaa puuttui monissa lauluissaan esimerkiksi muiden kustannuksella tehtyyn rahaan tai hyödyntavoitteluun, Pennanen kertoo
Teatteri reagoi uutisiin
Punaisen Myllyn revyyt olivat aiheiltaan hyvin ajankohtaisia.
– Esitysten tuoreus varmistettiin sillä, että tarvittaessa kuplettien sanoituksia muutettiin illan esitykseen sen hetken uutisaiheiden mukaisesti. Valitettavasti sanoituksista tai käsikirjoituksista ei ole jäänyt dokumentteja.
Pennanen korostaa, että Helismaan revyyt eivät olleet pelkkää viihdettä, vaan asiasisältö oli aina tärkeä.
– Nykyisten suomalaisten revyyteatterien esitykset ovat mielestäni sisällöltään ympäripyöreämpiä ja kevyempiä. Helismaan oivaltavuus vertautuu esimerkiksi Kari Suomalaisen pilapiirroksiin. Revyyntekijänä Helismaan esikuvia olivat esimerkiksi ulkomaiset Karl Gerhardt ja Ernst Rolf sekä suomenruotsalaiset Gustav Laurent, Boris Grünstein ja Kaj Brunila.
Helismaa teki yhteensä kymmenen revyytä. Niiden musiikista vastasi Toivo Kärki. Ossi Elstelän johtaman teatterin revyissä esiintyivät muun muassa Olavi Virta, Kauko Käyhkö ja Henry Theel.
Punainen Mylly oli aikanaan kävijämäärillä mitattuna Helsingin suosituin teatteri. Sen taloudellinen tilanne oli kuitenkin heikko.
– Punainen Mylly oli valtava menestys varsinkin ennen television tuloa vuosina 1946–1957. Tämä herätti katkeruutta monissa tahoissa, erityisesti taiteellisemman teatterin puolella. Helsingin kaupunki ei myöntänyt avustuksia ja valtiolle Punainen Mylly joutui maksamaan huviveroa, jota muut teatterit eivät joutuneet maksamaan. On laskettu, että Punaisen Myllyn verotuloilla pyöritettiin useita kymmeniä teattereita eri puolilla Suomea, Pennanen kertoo.
Punainen Mylly meni lopullisesti konkurssiin vuonna 1965. Helismaa oli sitä ennen suunnitellut tekevänsä jatkossa omia revyitä.
– Helismaa oli kuitenkin kiinni sanoitustyössään Musiikki-Fazerilla ja muissa tilaustöissään. Hän sai Puistolan talonsa maksettua 50-vuotispäiväänsä mennessä vuonna 1963. Tämän jälkeen Helismaalla oli enemmän taloudellista vapautta keskittyä häntä eniten kiinnostaviin kirjallisiin projekteihin. Valitettavasti syöpä katkaisi hänen elämänsä ja samalla moni suunnitelma jäi toteutumatta.
Tekstejä monille tahoille
Yhteiskunnallisia epäkohtia satirisoivia ja parodioivia omia levytyksiä Helismaa teki erityisesti 1960-luvulla. Niitä olivat esimerkiksi Ajankohtaista loiskiehuntaa ja useat Repen nykyaikaiset kansanlaulut. Yhteiskunnallisia teemoja Helismaa käsitteli jo ensilevytyksessään vuonna 1947, jolloin hän esitti hieman muunnellun J. Alfred Tannerin Se ei käy –laulun yhdessä Tapio Rautavaaran kanssa. Ajankohtaisia tekstejä Helismaa teki myös Eugen Malmstenille, joka esitti niitä Helsingissä ravintola Fenniassa.
Helismaa oli 1930-luvulla mukana Lahden demarinuorten toiminnassa, muun muassa kisällilauluryhmässä ja näytelmäryhmässä. Sodan jälkeen hän kuului jonkin aikaa Työväen Ohjelma Palveluun, joka välitti esiintyjiä ja ohjelmaa niin sosiaalidemokraattien kuin muiden tahojen tilaisuuksiin.
Helismaan demariyhteys tuli lähinnä kodin kautta. Hän ei kuitenkaan ollut poliittisesti aktiivinen henkilö, vaan taiteilija. Monet kisälli- ja kisällitärryhmät niin sosialidemokraattien, kansandemokraattien kuin kommunistien piiristä kääntyivät 1950- ja 1960-luvuilla Helismaan puoleen, kun heiltä puuttui ajankohtaisia laulutekstejä tai muuta iltamaohjelmaa.
Helismaa oli aina valmis auttamaan tekstinpyytäjän poliittisesta suuntautumisesta riippumatta. Helismaan pyytämät summat olivat kohtuullisia ja palkkiopyyntöön vaikutti myös maksajan varallisuus.
Suomen pankki ja inflaatio
Pekka Saarnio, vasemmistoliiton tuleva kansanedustaja, kuului 1960-luvun alkupuolella Helsingin Toveriseuran kisälleihin.
– Vuonna 1963 oli virkamiesten lakko, jonka avajaiset pidettiin Joensuussa. Meidän kisälliryhmämme piti avata tilaisuus. Ihmettelimme että millä helvetillä, kun meillä ei ollut mitään aiheeseen liittyviä lauluja.
Kisälliporukka lähti ajamaan kohti Joensuuta kuuden-seitsemän aikaan aamulla.
– Porukkamme vetäjä oli käynyt edellisenä iltana Helismaan kotona ja sanonut, että nyt tarvitaan kunnanalan lakkoon liittyvä laulu. Helismaa oli kysynyt vain: puolesta vai vastaan.
– Helismaa teki meille kahdeksan säkeistöä sisältäneen laulun, jossa pohdittiin ainakin Suomen Pankin roolia inflaatiossa. Muistan laulun alun: vaakkui se varis inflaatiota, kvaak kvaak kvaak, inflaatiota; tuohon aikaan Klaus Waris oli Suomen Pankin pääjohtajana. Laulun sävelenä oli Rovaniemen markkinoilla.
Saarnion ryhmä ja Helismaa esiintyivät useita kertoja samoissa iltamatilaisuuksissa.
– En Helismaata sen paremmin tuntenut, mutta ohimennen tapasimme monesti. Muistan hänet hiljaisena ja jurona kaverina. Hän oli itseensäsulkeutunut, mutta ei lainkaan epäystävällinen. Esiintyessään Helismaa oli seurallinen ja rempseämpi, aivan kuin toinen mies.
Massiivinen tuotanto
Viihteen moniottelija Reino Helismaan (1913–1965) tuotanto on hämmentävän laaja. Helismaan toisen maailmansodan jälkeen käynnistynyt varsinainen aktiivikausi kesti runsaat viisitoista vuotta. Hän teki yli 5 000 laulunsanoitusta, 32 elokuvakäsikirjoitusta, kahdeksan näytelmää, kymmenen revyytä, 104 radiohupailua, sävellyksiä, tekstejä televisioon sekä erilaisia yhteisöjen kronikoita ja muita tilaustöitä. Jo ennen sotia Helismaa laati muun muassa kioskikirjallisuutta.
Klassikkokappaleita on kymmenittäin, muun muassa Reppu ja reissumies, Päivänsäde ja menninkäinen, Kulkurin iltatähti ja Täysikuu. Säveltäjänä toimi usein Toivo Kärki. Laulujen tunnetuimpia tulkitsijoita olivat esimerkiksi Tapio Rautavaara, Olavi Virta, Metro-tytöt sekä Esa Pakarinen. Helismaa itse esitti humoristista kuplettimusiikkia. Monipuolinen showmies esiintyi muun muassa iltamatilaisuuksissa, televisiossa, radiossa ja elokuvissa.
Reino Helismaa kuoli syöpään 51-vuotiaana vuonna 1965. Kansansuosikki ei saanut omana elinaikanaan kriitikoiden ja korkeakulttuuriväen hyväksyntää. Sittemmin hänen tuotantonsa on saanut myös heiltä tunnustusta.
uutiskirje 
